Kohti uutta

Olen usein miettinyt blogin kirjoittamista, mutta oikeaa ajankohtaa tai selkeää aihepiiriä ei ole aiemmin eteeni tullut. Nyt elämässä alkaa uusi vaihe, jota mielelläni jaan muillekin. Jengimme saa uuden jäsenen!

Koiran, koiranpennun saatika kolmen koiran kanssa eläminen ei ole aina ruusuilla tanssimista, mutta se on kuitenkin palkitsevaa. En näistä jengin Pomona vietetyistä päivistä luopuisi ainoastakaan. Polttoaineena tälle blogille toimii jengimme ja varsinkin uusimman jäsenen, kohta joukkoomme saapuvan Armaksen, kasvu, kehitys ja sopeutuminen jengiin. Haluan jakaa jengielämän sekä loistohetkissä että haasteissa. En usko, että meidän kokemat ilot, surut tai haasteet ovat vain meidän, vaan näistä kommelluksista voi saada vertaistukea ja ehkä iloakin elämään.

Toinen syy kirjoittamaan ryhtymisellä on ihmisten negatiiviset ennakkoluulot espanjanvesikoirista. Ennakkoluuloja lauotaan, vaikka koirien käytös ei antaisi minkäänlaista syytä epäluuloille. Minulla ei riitä ymmärrys siihen, kuinka ihmiset kokevat tarpeelliseksi hakeutua seuraan tarkoituksenaan vain kertoa, kuinka heikkopäisiä koirani ovat. Perusteluina tähän on heidän rotunsa. Niissä tilanteissa myönnän, että Pomona olen se jengin heikkopäisin, vaikka yritänkin hillitä itseni.

Heikkopäiset(kö)

En tietenkään ole sitä mieltä, että espanjanvesikoira olisi täydellinen ja selkeästi ylivertainen kaikkiin muihin koirarotuihin verrattuna. Ei missään nimessä. Jokaisen, joka elämänkumppania matkalleen on valitsemassa, tulisi tutustua rodun ja yksilön erityispiirteisiin. Sohvaperunan ei tulisi valita itselleen elämäntapaurheilijaa, eräjorman citypuudelia eikä seurapiirisurffarin kotihiirtä.

Espanjanvesikoira on loistava valinta tähän jengiin, koska rodun peruspiirteitä luetellessa ei pysty päättelemään, kuvaillaanko tilanteessa koiran rotuominaisuuksia vai Pomoa: aktiivinen, kestävä ja älykäs, joka oppii nopeasti. Haittapuolena on, ettei kestä montaa harjoittelukertaa uusia asioita oppiakseen. Mielekkään tekemisen löydyttyä jaksaa kuitenkin tehdä töitä tehokkaasti ja ahkerasti kohti tavoitetta. Tällä älykkyydellä on kuitenkin haittapuolia, sillä turhautuminen purkautuu usein epämieluisana toimintana. Tärkeintä on päästä käyttämään nenäänsä ja aivojaan yhdessä muun jengin kanssa. Ei ole luonnostaan epäsosiaalinen, mutta kiinnostus vieraita kohtaan voi olla vähäistä. Nauttii eniten oman pienen jengin kanssa olemisesta, joille avautuukin parhaiten valloittava persoonallisuus.

Paleleekos varpaat?
Uskon aarre

Jengimme kokoonpano on pysynyt samanlaisena jo kuusi vuotta. Vuosiin on mahtunut villit pentuvuodet. Muistissa on Uskon ikkunasta karkaamiset ja törkeät ylinopeudet metsässä. Oivan kasvuikään kuului lähinnä omaisuusrikokset. Vuosien myötä on mieli ja vauhti rauhoittuneet ja olemme kasvaneet laumaksi, jossa jokainen saa olla oma valloittava persoonansa kaikessa kauneudessaan ja kauheudessaan.

Kaikkein eniten kasvua on tapahtunut koko jengin dynamiikassa. Pomona en osaa nähdä asiaa siten, että minä pidän perrolaisista huolta. Minä tuon kyllä ruoan kuppeihin ja katon pään päälle. He tuovat elämään lämpöä, ystävyyttä ja merkitystä, joka on aivan yhtä tärkeää. Intensiivinen tuijotus ja tuhahtelu havahduttaa työntuoksinnasta takuuvarmasti. Välillä on ehdottoman tarpeellista keskeyttää työpäivä rapsutustauon vuoksi, naminappulan saamiseksi tai ulkoilun ajaksi. Jokapäiväinen metsässä kulkeminen auttaa terveyden ylläpidossa, mielenrauhoittamisessa ja hetkessä elämisessä. En edes uskalla kuvitella terveydentilaani tai keinoja, joilla irrottautuisin stressaavasta työelämästä tai miten rauhoittaisin vauhdikkaasti soljuvaa ajatusten virtaa, jos eläisin yksin. Mahdollisesti olisin ammatillisesti huipputehtävässä, stressihormonien ja masennuslääkkeiden kyllästämä, askeleen päässä viidennestä burnoutista ja kolmannesta avioerosta.

Armasta ei siis odota ulkomaailmassa mikä tahansa jengi, vaan omalaatuinen eliittijoukko. Kasvatusyksikön lakisääteinen palveluaika tulee päätökseensä reilun viikon päästä. Pian olemme karvat pestynä ja aseteltuna, rivissä seisoen, odottamassa uusinta jengiläistä saapuvaksi. Täällä päämajassa pitäisi olla kaikki välttämätön hankittuna: ruokakuppi, etätyöpiste, muutama oma lelu sekä tietenkin panta ja hihna. Jotenkin muistelin, että edellisten pentujen kanssa tarvittavien tavaroiden lista olisi ollut huomattavasti pidempi. Onneksi edessä on pitkä työputki ennen kotiutuspäivää. Näin ollen en ehdi lähteä kauppoihin katselemaan tavaroita, joita en tiennyt koiran ehdottomasti tarvitsevan. Enää muutama yö. Hieman jo jännittää!

One thought on “Kohti uutta

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: