Käskyjä!

Koiranpennun uusille pomoille painotetaan peruskäskyjen opettamisen tärkeydestä. Ensimmäisten viikkojen ja kuukausien aikana annettu panos kantaa positiivisessa mielessä läpi koko koiran elämän. Koulutustarve riippuu koiran persoonallisuudesta ja rodun tyypillisestä luonteesta sekä pomon haluista, mitä koiran haluaa osaavan. Meidän jengin filosofisena perustana toimii ajatus: Ei sen ihan pilkulleen tarvi mennä, riittää että kaikilla on jengissä hyvä ja turvallinen olla.

Tuo sana ”peruskäskyt”, herätti pohtimaan, mitä nämä peruskäskyt ovat. Koirille kun ei ole kirjattua opetussuunnitelmaa ikäryhmittäin vaadittavista perustaidoista. Tutkiskelin omaa käytöstäni jengiläisten seurassa muutaman päivän ajan ja kirjasin ylös tämän jengin tärkeimmät kymmenen käskyä. Näillä lähdetään Armaksen kanssa liikkeelle, kun hän kolmen yön jälkeen kotiutuu.

Köllötellään vielä

Varsinkin Usko on ajantajussaan tarkempi kuin huippuunsa viritetty sveitsiläinen atomikello. Arkipäivinä heräämme aina samaan aikaan ja viikonlopun tultua tuo helposti rutinoituva setämies heräilee minuutilleen samaan aikaan suorittamaan aamuvenyttelyjään ja puhinoitaan. Perrolaiset ovat oppineet rauhoittumaan ja jatkamaan tyytyväisenä unia, kun kerrotaan, että on aika köllötellä vielä.

Odota!

Mihinkäs sitä kiire, valmiissa maailmassa? pohtii keski-ikäistyvä pomo. Odottelemaan varmaankin taas, vastailevat vauhtiperrot. Käskyä tulee käytettyä kolmessa eri tilanteessa. Ulkona liikkuessa odota käskyllä eteneminen loppuu, eikä siitä jousteta. Käskyn opettaminen ja ymmärtäminen on turvallisuusasia. Toisekseen perrolaiset kulkevat usein mukana perromobiilissa, sillä lenkkipaikkojen vaihtelu tuo mukavaa aktiviteettia aivoille ja keholle. Kun voi luottaa, että autosta ei poistuta ennen luvan antamista, voi autolla ajaa vaikka vilkkaammankin tien varten. Pojat odottaa – käskyllä Uskon siansaparomainen kiehkurahäntä ja Oivan huiskuhäntä laskeutuvat kohti maata ja he muuttuvat totaalisiksi draamakuninkaiksi. He haluavat osoittaa, etteivät pidä pomon ajatuksesta lähteä itse kotoa ja jättää perrolaiset jengin päämajan vahdiksi. Kuitenkin tuolla käskyllä jättäminen on helpompaa, sillä lausahdus laskee sekunnissa energiatasot alas ja pojat käyvätkin pötköttelemään, syyttävä katse silmissä, omille paikoilleen.

Kuuleppas kaheli

Yllätyin itsekin, että en juurikaan käytä koirille Ei- käskyä. Pentuna ei on ollut käytössä välillä ahkeraankin, kun on täytynyt tehdä selväksi, että tiettyjä toimintoja ei vain voi tehdä. Ajan myötä olen vaihtanut pehmeämpään Kuuleppas kaheli -käskyyn. Tuota käskyä tulee käytettyä, kun perrolainen tekee jotain, mitä ei saisi tehdä: työntää päänsä roskikseen, kun nähtävästi tuoksut ovat niin hurmiollisia, että lähistöllä oleva pomo häviää kokonaan aistikentistä tai yrittää pihalla kammeta itsensä pötkälleen siihen ainoaan kuralätäkköön, koska niinhän vesikoira tekee vuodenajasta riippumatta. Tämän käskyn kuultua kannattaa kiinnittää huomio pomoon ja nauttia rapsutuksista ja kehuista mitä pomon suusta tulee kun huomio kiinnittyy pöhköilystä toisaalle.

Kuuleppas kaheli! Ai mää vai?

Murina

Ajatuksen tasolla käsky saattaa hyvinkin olla kehittyneen ihmisen ajattelua: ”Voi kun tuo höpötintti tuossa taas teurastaa tuota possua pitkin olohuoneen lattiaa, kun juuri äsken imuroitiin ja siivottiin edelliset possun paloittelupalat pois. Nyt voisi vähän rauhoittua ja painaa päänsä siihen possun päälle ja rentoutua.” Viestiyhteydet aivoista ääntämisen tuottamiseen kuitenkin kärsivät usein vaihde- ja ratarikoista, jolloin ulos pääsee vain murahdus. Onneksi tämä murahdus on usein aivan riittävä ja pöhköily loppuu.

Missä? / Etsi!

Olen nyt viime aikoina tehnyt poikkeuksellisesti yötöitä. Eilisaamuna olin juuri päässyt peiton alle, antanut elimistölle luvan luovuttaa hereillä olon suhteen, ja painua unien ihmeelliseen maailman, kun tajusin, että yön valvominen oli viilentänyt jalkateräni. Kokemuksesta tiesin, että en saisi nukahdettua tai ainakaan nukuttua syvää unta, jos jalkani olisivat viileät. Sängystä nouseminen tuntui kuitenkin äärimmäisen vastenmieliseltä, sillä juuri kaikesta toiminnasta vapautettu kehoni ei mitenkään olisi jaksanut kerätä voimia nousta ja hakea villasukkia, jotka olin jättänyt sohvan selkänojalle. Nostin pääni ja sanoin Oivalle: Etsi, sukat. Oiva jäykistyi hetkeksi ja aloitti etsintätuhinansa. Kuulin kuinka hän tuhisi, tepsutti ja kolisteli olohuoneessa. Hetken päästä jo tepstuttelun tahdista tunnistin, että villasukat olivat löytyneet. En tiedä kumpi oli onnellisempi: minä, joka sain villasukat kuljetettuna suoraan sänkyyn vai tuo lähes hartiaseisonnassa rapsutukset vastaanottava tuhiseva karvainen olento, joka sukat suussa tasan tarkkaan tiesi, että nyt hän oli onnistunut tehtävässään täydellisesti. Laitoin sukat jalkaan, otin edelleen tuhisevan Oivan kainaloon ja mietin mielessäni, että juuri tämän takia olemme vuosia harjoitelleet esineiden ja ihmisten etsimistä.

Omat munat

Kukin perropoika hoitakoon omien munaskuukkeleidensa päivittäiset huoltotoimenpiteet itse.

Täällä!

Luokse tulo. Tuo tärkein käsky, joka jokaisen pitäisi osata. Sen toteuttaminen vaatii pitkäjänteistä opettamista, pomon pitkää pinnaa ja lukemattomia toistoja. Paras jengi on sellainen jengi, jonka lähettyvillä haluaa olla eikä nenä tai tassut vie niin helposti pitkin maita ja mantuja. Välillä tuntuu, että käskyn opettaminen ja toteuttaminen vaatii taktisen koiraryhmän oppien noudattamasta. Pomon tulee ennakoida ja lukea ympäristöään, jotta käskyyn on helppo vastata tottelemalla. Edelleen joka kerta kehun poikia siitä kuinka hienot korvat heillä onkaan, kun tulevat käskystä luokse.

Lopeta!

Lopeta on kova käsky. Käsky saattaa tulla ulos suusta muodossa Irti! tai näin aivo-suu-vaihdevikaisena muodossa Öp! Jengi vaatii toimiakseen selkeän pomon ja välillä pomon on vain pakko selkeyttää oma asemansa ja näyttää jengiläisille rajat kovemmalla käskyllä. Koiran tulee saada tietää, että ihminen on lauman pomo. Rajat ovat koiran kanssa ehdottomasti rakkautta. Haluan, että kaikilla jengiläisillä on turvallista ja hyvä olla. Tämä toteutuu vain sillä, että minä olen selkeästi pomo, joka kantaa vastuun ja koirat tulevat arvojärjestyksessä seuraavana.

Käypä maate

Työntekoon valjastettu perro käy sellaisella mielen ja ruumiin voimalla eteenpäin, että tehdasvalmisteiset jarrupalat kuluvat loppuun alta aikayksikön. Vauhdin hidastamiseksi on lisävarusteena rakennettu käskyjä joilla mieli ja ruumis saadaan pois ylikierroksiolta. Usko halusi varsinkin pentuaikana osallistua ihan kaikkeen toimintaan: käsienpesua piti seurata lavuaarin reunalle nousseena, takan sytyttäminen tarkoitti aina kuononpään nokeentumista ja joka paikkaan seuraaminen aivan kantapäissä kiinni aiheutti kolahduksia pennun kuonoon. Antamalla käskyn rentoutua ja rauhoittua on parantanut elämänlaatua huomattavasti. Tämä käsky on omiaan kun ollaan vierailulla tai jossain koiratapahtumassa, mutta käytössä myös ihan kotona. Vielä kun pomolle saataisiin opetettua samankaltainen rauhoittumiskäsky, mutta pomo taitaa olla liian jääräpää ymmärtämään ja tottelemaan kenenkään käskyjä.

Istu

On yksi paikka, jossa tämän käskyn osaaminen on ehdoton vaatimus. Jengiläiset käyvät näin eristysaikaan noutamassa vaaripapalle ja mummille ruokaostokset. Toki työmiehet tekisivät tämän myös ilmaiseksi ihan auttamisen ilosta, mutta ilolla nelitassuiset ottavat vastaan vaaripapan varaamat verovapaat juustoviipaleet. Palkkionsa saamiseksi täytyy ruokakuriirien kuitenkin osasta istua ja odottaa palkaansa kärsivällisesti.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: