Hän on täällä!

Pitkän odotuksen jälkeen Armas Yrmyläinen sai vapautuspaperit kasvatusyksiköstään ja hänet saatettiin siirtää jatkokasvatusta varten jengin harjoittelijajäseneksi. Hänet on todettu henkisiltä ja fyysisiltä ominaisuuksiltaan kykeneväiseksi ottamaan tämä haaste vastaan.

Armas oli selkeästi suunnitellut jengin kerhotiloihin saapumisen etukäteen. Pikku nuorisorikollinen halusi näyttää olleensa suurin kunkku kasvatusyksikössä, eikä sitä mainetta sietänyt menettää, vaikka lähtö suureen maailman olikin nyt totisinta totta. Näin ollen viisi minuttia saapumisensa jälkeen hän makasi Oivan tärkeimmän lelun päällä pureskellen Uskon luuta, jota Usko oli vielä muutama minuutti aikaisemmin itse syönyt. Usko seurasi silmät ymmyrkäisenä ja tyrmistyneenä rauhallisen tiistai-illan odottamattomanta käännettä. Oiva istui surkeana eteisen puolella yrittäen ymmärtää, kuinka hänen rakkainta nallea nakutettiin naskaleilla pienemmiksi palasiksi, eikä kukaan tehnyt mitään estääkseen asiaa tapahtumasta.

Halusin aloittaa kirjoitukseni positiivisella kuvalla kotiutumisillasta. Nyt kun se on luotu, voidaan palata ajassa hieman taaksepäin. Vertailun vuoksi on hyvä valoittaa muiden perrojengiläisten kotiutuspäivän tapahtumia. Usko saapui aikoinaan reilun tunnin ajomatkan päästä. Kannoin tuon pienen hämmentyneen pennun autoon ja lähdin liikkeelle. Usko aloitti hädissään huutokonsertin, joten pysäytin auton ja annoin pienen nousta pää olkapäätäni vasten. Muutaman minuutin silittelyn kuluttua poika rauhoittui ja matkusti loppumatkan rauhassa. Oivan kotimatka kesti maksimissaan 45 sekuntia, sillä kasvatusyksikkö, sama josta Armas nyt vapautettiin, sijaitsi silloin aivan naapurissa. Oiva ei edes ehtinyt huomaamaan ajoa tai saapumista uuteen kotiin. Saavuttuaan hän tutkaili aikansa paikkoja kunnes löysi itselleen sopivan paikan, jonne saattoi itsensä pötkälleen laittaa.

Armas sen sijaan oli aivan oma tarinansa. Jos huomaatte lehdistä poliisin etsivän mahdollista erittäin raa’an väkivallan uhria, perustuen erittäin vakavasti vaurioituneiden tärykalvojen löytöön pimeän maantien varresta, niin voi vinkata poliisin vinkkipuhelimeen ottamaan yhteytyttä minuun. Kaipaan niitä takaisin. Mikään, todellakaan mikään, ei saanut pentua rauhoittumaan kuin aivan muutamaksi sekunniksi. Enkä itseasiassa usko, että kyseessä oli rauhoittuminen vaan Armas tikahtui siitä kaikesta huudosta. Oli sillä hilkulla, että pomokin olisi aloittanut samanmoisen huutoitkun ja olisimme huutaneet molemmat pimessä marraskuisessa vesisateessa tienvarressa elämän epäreiluutta. Onneksi kuitenkin tämä kotimatka ei kestänyt loputtomiin. Kolmannes matkasta meni jo melkoisen rauhallisesti, tai sitten akuutti kuulonalenema vaikutti asiaan, mutta joka tapauksessa kerhotiloihin saapui jo huomattavasti reippaampi kaveri.

Kasvatusyksiköstä mukaan laitettu hajustettu alunen ja pikkupossu, siinä kaikki mitä pikkumies tarvitsee rauhoittuakseen

Kovempi kohtalo oli isommilla pojilla, jotka joutuivat väistelemään valkoista vaahtopäätä. Isommat jengiläiset parkkeerasivat itsensä pennun ulottumattomiin ja viettivät illan sohvalla tai sängyllä, uuden jäsenen hallitessa muita tiloja. Juniori yritti lähestyä isompiaan noudattaen kasvatusyksikön sääntöjä, mutta ei vielä ymmärtänyt etteivät ne päde suuressa maailmassa.

Ensimmäisenä iltana Armas selkeästi rauhoittui sisällä, kun näki minut, mutta näköyhteyteyden kadottua alkoi huuto, joka värisytti ajomatkan varrelle jääneitä vertavuotavia tärykalvojani. Näin ollen rikoin kasvattajan antamaa ohjetta ja nostin Armaksen ensimmäiseksi yöksi sänkyyn, toki erittäin turvalliseen kulmaan, josta ei ollut vaaraa pudota tai jäädä liiskatuksi. Pennun kanssa voi olla vain yksi ensimmäinen yö ja siitä pitää ottaa kaikki irti. Olin tuhannen väsynyt, takana oli pitkä työpäivä ja pitkä ilta pennun kanssa. Siinä kun pentu ryhtyi kahdeksatta kertaa haromaan kynsillään päänahkaani tai silmämuniani samalla mutustelellen hiuksiani juuri kun olin nukahtamassa, huomasin pohtivani miksi ihmeessä ihmiset hankkivat koiria. Miksi ihmeessä pilata seesteinen elämä ja tuoda sinne yksi hulivili mukaan?

Mieleni kulki aikaan ennen perrojengiläisiä. Vanhemmillani oli kultainennoutaja, joka eräänä aikaisena aamuna alkoi haukkumaan kovaäänisesti, täysin omalle persoonalleen epätyypillisellä tavalla. Isäni lähti selvittämään koiran haukkumisen syytä ja löysikin koiran äidin vierestä. Äiti oli saanut vakavan sairaskohtauksen. Olen usein miettinyt, että ilman tuota koiraa ei minulla välttämättä olisi tänä päivänä äitiä, sillä löytymiseen olisi helposti voinut kulua muutamakin tunti. Äiti pääsi lopulta sairaalasta kotiin ja siitä hetkestä lähtien koira ei ikinä päästänyt äitiä näköpiiristään. Muiden aistien jo heikettyä asetti koira päänsä vasten äidin jalkoja, jotta huomaisi varmasti, jos äiti lähtisi liikkeelle. Siitä on jo vuosia aikaa, kun annoimme tuon uskollisen vahdin vihdoin päättää vahtivuoronsa, mutta mielessä karvasankari silti aina säilyy.

Usko ja Oiva eivät onneksi vastaavanlaiseen tilanteeseen ole joutuneet, ja toivottavasti eivät joudukaan, mutta ovat tehneet omilta osiltaan koko elämänsä erilaisia työtehtäviä tienatakseen omat nappulansa. Olemme vierailleet kouluissa eritysluokan oppilaiden keskuudessa ja varsinkin Usko löytää heidän kanssa aina yhteisen sävelen. Oiva sensijaan tarjoaa syvää ja lämmintä seuraa sitä tarvitseville, yleensä eläkeläismummoille, jotka ihastuvat Oivan tummanruskeisiin espanjalaissilmiin.

Lopulta kesken ajatuksieni huomasin Armaksen luovuttaneen puuhastelunsa ja asettaneen päänsä kaulalleni, josta saattoi tuntea rauhoittavan sydämeni sykkeen. Armas päästi syvän huokauksen ja nukahti. Niinpä. Koira on ollut ihmisen työystävä jo vuosituhansia, työtehtävät vain ovat vuosien aikana hieman muuttuneet.

Totuuden nimessä täytyy sanoa, että Armas on kuitenkin rauhallinen tapaus. Kerhotilan matot, johdot ja jopa huonekasvit ovat saaneet pysyä koskemattomina. Hän vain kuljettelee omia aarteitaan oman pentuluolansa ja olohuoneen väliä. Tämä olisikin harvinaislaatuinen tapahtuma, jos jengitiloissa oleva iso huonekasvi, säilyisi tämän pentuajan hengissä. Jokainen kerhotiloissa koskaan pidemmän aikaa oleskellut jengiläinen on tuhonnut yhden ison sisäkasvin. Oiva varsinkin piti jukkapalmua linkona, jolla saattoi heitellä multaa pitkin poikin asuntoa lattiasta kattoon. Yhteen kukkaruukkuun mahtuu ärsyttävän paljon multaa. Nämä rikokset on aina tekijän nuoresta iästä johtuen sovitettu ehdollisilla tuomioilla, mutta samalla tuomiota lukiessa on painotettu, ettei seuraavalla kerralla kohtelu ole niin lievää, vaan rikoksen uusijaa odottaa parin viikon pakkoleirihoito Siperiassa. Kukaan ei ole uskaltanut uusia rikosta. Armaksen kanssa ei välttämättä oikeuden eteen jouduta edes ensimmäistä kertaa. Hän ei ole kertaakaan edes pissalehtiään repinyt. Melkein vaikuttaa siltä, että jos vain tarjoaisin kynän, niin hän lähtisi ratkomaan noita paperilla olevia ristikoita. Joukkoomme on siis nähtävästi liittynyt aktiivinen ja lainkuuliainen eläkeläinen.

Olen ymmärtänyt näiden muutaman yhdessäelopäivän jälkeen vieläkin paremmin sen, että jengiytyminen tapahtuu jengin kerhotilojen ulkopuolella. Kerhotiloissa pennun mielenkiinto kohdistuu itse jengiläisiin eivätkä isommat siitä pidä. He eivät kuitenkaan oikein viitsi käskeä pennun lopettaa. Tänään Usko vihdoin kerran ärähti ja ainakin toistaiseksi kaikilla tuntuu olevan mukavampaa sisälläkin. Pennun täytyy kunnioittaa vanhempiaan, eikä kohti voi hyökkäillä miten sattuu.

Ulkona mielenkiinto kohdistuu tekemiseen. Armas on jo käynyt nuuskimassa poikien kanssa eri tuoksuja, raahannut perässään aivan liian isoa keppiä ja matkinut isoja poikia kaikessa missä vain pystyy. Olen selkeästi hieman univajeinen, mutta kaikkein hienoin hetki tässä jengiläisten bondaamisessa on ollut se, kun aamulla vein pojat metsään aamupissalle. Armas seurasi aluksi sylistä isompien tekemisiä. Armaksen huomatessa Uskon menevän isommalle asialle, ilmoitti hän haluavansa pois sylistä. Hän suunnisti suoraan Uskon viereen toimittamaan samaa asiaa. Usko saattoi hieman mulkoilla, mutta lopulta tyytyi kuitenkin kohtaloonsa ja molemmat suorittivat istuntonsa loppuun rinta rinnan.

Suurimpana haasteena on ollut ruokailun järjestäminen. Isommat pojat pihtaavat syömistä ja pieni yrittää aina käydä muiden kupeilla, jonka joudun kieltämään. Edelleen olen etsimässä sitä polkua, että isommat söisivät ruoan rauhassa ilman stressiä. Parannuksia on kuitenkin tapahtunut tässäkin kohdassa. Persoonallisuutta tuo hassu pikkuinen osoitti jo ensimmäisenä päivänä, kun keksi että en ollut kieltänyt häntä sentään juomasta kaikkien juomakupista. Näinpä hän nyt juodessaan juo tasapuolisesti kolmesta eri juomakupista joka kerta.

Olemme aloittaneet jo opetussuunnitelmaan laitettujen opintokokonaisuuksien läpikäymisen. Naksutinharjoittelu on parasta ja se loppuu aina liian aikaisin. Isommatkin jengiläiset olisivat halukkaita osallistumaan helpon namin oppitunneille. Ensi viikolle opinto-ohjelmaan on lisätty pomon itsekkäistä syistä valittuna valinnaisia opintoja, joissa opetellaan paikallaan oloa. Jatkuvasti liikkuvasta pyörremyrskystä on erittäin vaikea saada valokuvia. Ei hänestä tarvitse samantien tulla yhtä taitavaa poseeraajaa kuin isot veljensä, joista saadaan halutunlainen kuva yhdellä otolla, mutta jos edes saisi kuvia, joissa näkyisi muutakin kuin vain valkoinen viiva. Yhtenä kantavana oppiaineena on pentu-aikuinen käytös -sanakirjan opiskelu, johon osallistuu koko jengi.

Opiskellen, totutellen ja eläen. Näillä jatkamme eteenpäin. Tavoitteena, että vuoden päästä harjoittelija voitaisiin nostaa viralliseksi jengiläiseksi. Kiitokset kasvatuskeskuksen johtajille huipusta pennusta. En voisi olla tyytyväisempi.

One thought on “Hän on täällä!

Vastaa käyttäjälle Kyöstin henkilökunta Peruuta vastaus

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: