Herra Kontion murhamysteeri

Synkkänä, pimeänä ja sateisena päivänä Pohjolan metsien siimeksessä sijaitsevan linnan arki sujui totutun verkkaista tahtia. Linnan herrat nauttivat yltäkyltäisyydestä, virikkeistä ja virvokkeista. Tarjottavana olivat juuri olleet iltapäiväteen seurana tarkkaan valitut ankan fileellä höystetyt puristetikut. Teehetken jälkeen vuorossa oli kävelyä, ilkikurista juoksentelua ja pihatöitä linnan mailla. Linnan herrat olivat ottaneet hoitaakseen oman osuutensa linnan ylläpitotöistä, he ruoppasivat tassuvoimin jokaisen ojan varmistaakseen, etteivät ojat vain pääse tulvimaan liiaksi näin sateisina aikoina.

Pihalla vietetyn iloittelun jälkeen tarjoiltiin härästä tehtyjä välipaloja. Hieroja tarjosi aherruksen kipeyttämiin lihaksiin hierontaa, keittäjä valmisteli päivällistä ja hovimestari tarjoili linnan herroille drinkkejä maailman parhaimmista raaka-aineista. Hovinarri viihdytti nuorta herraa, isommat makoilivat divaaneilla kuunnellen hovimuusikon harpun soittoa. Herrojen toiveesta kuultiin musiikkiteoksia, kuten Timo Rautiaisen ja Neljännen sektorin Koiran laulua ja vuosituhannen vaihteessa ilmestyneen barokkimaisen Baha Menin Who let the dogs outia.

Rauhallisen harmaan alkuillan rikkoi viiltävä huuto. Huutoa seurasi hetken hiljaisuus, kun jokainen linnan asukas pysähtyi niille sijoilleen kuuntelemaan seuraako huutoon jatkoa. Hiljaisuuden rikkoi piian kenkien kopina. Hän saapui takkahuoneen ovelle selkeästi järkyttyneen näköisenä huohottaen. Hetken hengitystä tasattuaan piika alkoi kertoa koko linnaa järkyttävää tapahtumaa. Piika oli ollut tavanomaisella kierroksellaan pöyhimässä linnan herrojen sänkyjen tyynyt ja asettamassa unipossut tyynyjen vierelle valmiiksi iltaa varten. Päästessään herrojen huoneesta oleskelutilan puolelle, piika kuitenkin koki elämänsä järkytyksen. Lattialla makasi herra Kontio liikkumattomana ja suolistettuna. Linnassa oli tapahtunut murha.

Linnan seesteinen arki muuttui kertakiljaisulla. Pian aikaisemmin rauhalliseen ja seesteiseen pihaan ilmaantui poliisiautoja sisällään riuskoja poliisimiehiä, sekä tietenkin puolet kylästä, sillä näillä seuduilla tieto tällaisista tapahtumista levisi nopeammin kuin tulipalo olkikasassa. Vilkkuva sinivalomeri korosti pihan ympärille viritettyä poliisin eristysnauhaa. Linnan ovesta kulki samanaikaisesti sisään ja ulos tärkeän näköisiä tutkijoita, jokaisella heillä oli omasta mielestään erityinen tehtävä tilanteen selvittämisessä. Pihalla istuivat linnan herrat ja muu henkilökunta. Sisään omaan kotiin ei ollut asiaa ennen kuin poliisien pomo antaisi luvan.

Murha sai kokeneetkin Keskusrikospoliisin henkilöt järkyttyneiksi. Linnassa pitkän aikaa vieraana ollut herra Kontio oli brutaalisti suolistettu keskelle länsisiiven oleskelutilan lattiaa. Ruumiissa oli selkeästi nähtävissä yksi lävistävä vamma, joka jo alkututkinnan aikana todettiin olevan todennäköinen kuolinsyy. Tuosta reiästä oli tuo lääketieteellisesti obeesi herra suolistettu varsin hoikkaan kuntoon. Poliisi ei onnistunut eristämään sormenjälkiä tai löytämään mitään murhaajaan viittaavaa, kuten tupakan tumppeja tai murha-asetta. Poliisi arvioi, että oikeaan kylkeen tehty suolistusreikä oli tehty jollain teräaseella. Myöhemmin ruumiinavauksessa selvisi, että herra Kontio oli kärsinyt jo pidemmän aikaa raa’asta väkivallasta, sillä pienempiä vanhoja lävistäviä vammoja löytyi ympäri ruumista. Kuolinsyy oli selvä, mutta murhaaja näytti kadonneen kuin tuhka tuuleen.

Keskusrikospoliisi pyrki selvittämään tapausta, mutta tuntui ajautuvan ratkaisevien todisteiden puutteessa jatkuvasti umpikujaan. Rikostekninen tutkimus ei tuottanut mitään tuloksia eikä kuulusteluissakaan päästy sille tasolle, että olisi voitu harkita kenenkään kiinni ottamista todennäköisin syin epäiltynä. Alkoi uhkaavasti näyttää, että kyseessä olisi täydellinen murha.

Keskusrikospoliisilla oli paineita ratkaista murha, sillä näin korkean profiilin murha aiheutti kansalaisissa huolta.  Keskusrikospoliisin tutkintatiimi päätyi kokoustamaan rajummista toimenpiteistä. He tulivat loppupäätökseen, että jos rikos koskaan haluttaisiin saada ratkaistua, jäisi jäljelle vain yksi vaihtoehto. Tämä vaihtoehto päätettiin toteuttaa.

Eräänä pimeänä päivänä linnan pihaan saapui pieni ja pyöreä, mutta soikiopäinen mies, jonka sipsuttava kävelytyyli paljasti missä hän säilytti vaihtorahojaan. Yllään miehellä oli laadukas puku liiveineen, kiiltonahkakengät ja päässään pukuun täydellisesti sopiva hattu. Mies suki viiksensä vielä kertaalleen varmistaakseen, että jokainen viiksikarva oli niillä sijoillaan, joille hän ne oli lähtiessään asettanut. Lopulta hän nosti kävelykeppinsä ja koputti tällä terävästi kolme kertaa linnan oveen. Ovi avautui lähes välittömästi, mies oli linnassa odotettu vieras. Mies sipsutti kalseasta pimeydestä sisään kodikkaan lämpöiseen valoon. Mies tarjosi takkinsa, keppinsä ja hattunsa linnan hovimestarille ja odotti ohjausta takkahuoneeseen. Tuonne, minne hän halusi linnan kaikkien asukkaiden kokoontuvan.

Mies seisoi takkahuoneen keskellä tarkastellen ympärilleen kerääntyneitä yksi kerrallaan. Hän ei vaikuttanut olevan tyytyväinen tilanteeseen.

HP: Minähän varta vasten pyysin kaikkia kokoontumaan tänne, no? Täällähän ei ole juuri ketään. Missä ovat piika, hovinarri ja muu linnan henkilökunta?

Pomo: Niin, no. Nyt eletään 2020-lukua, linnojen henkilökunta on vuosikymmenien aikana selkeästi vähentynyt. Ne on katsokaas ne henkilöstökulut kasvaneet. Tässä sinä katsot tämän linnan hierojaa, keittäjää, hovimestaria, hovinarria, hovimuusikkoa ja piikaa. Kaikki yhdessä kompaktissa paketissa.

HP: Hyvä on. Voimme siis asettua aloillemme ja juoda kahvia. Ja samalla te kaikki neljä saatte istua ja kuunnella Hercule Poirotin luentoa rikoksesta.

Pomo: Niin anteeksi, mikä se teidän nimi oli? En ranskalaisten kanssa usein tekemisissä ole. Ja siis en ollut tietoinen mistään luennosta. Oletteko te täällä ratkaisemassa herra Kontion murhatapausta? Näinköhän tämä onnistuu, kun ei Rikospoliisikaan ole saanut tätä ratkaistua.

HP: Hmpf. Minä olen maailman kuulu yksityisetsivä Hercule Poirot. Hercule Poirotin metodit selvittää rikoksia ovat hänen omiaan. Rikosten ratkaisemiseen tarvitaan järjestelmällinen toimintatapa, sekä tietenkin pienet harmaat aivosolut. Te kaikki tässä huoneessa olevat olitte herra Kontion kuolinhetkellä paikalla linnassa. Vain ja ainoastaan te olitte paikalla tuona synkkänä ja pimeänä joulukuisena päivänä, kun tuo katala ja ovela murha tapahtui. Näin ollen murhaajan täytyy istua tänään tässä huoneessa, oui?

Pomo: Sanotko sinä, että sinä tiedät kuka murhasi herra Kontion?

HP: Ah, jokaisella täällä huoneessa olijalla oli syy toivoa herra Kontion murhaa. Mutta kuka hänet lopulta murhasi? Sen Hercule Poirot on tänään saapunut teille kertomaan. Pomo, sinä vihasit herra Kontion sottaisuutta, kuinka hän jätti sisälmyksiään minne ikinä kulkikaan ja sinä sait kulkea perässä siivoamassa. Oiva, te olitte äärimmäisen kiintynyt herra Kontioon, kunnes hän vaihtoi sinut nuorempaan ja alkoi toimia Armakselle unityynynä sinun sijastasi. Usko, teitä ärsytti suunnattomasti kuinka herra Kontio tunkeutui öisin aina liian lähelle teitä nukkumaan. Ja Armas, teidän syynne toivoa herra Kontion murhaa oli yksinkertaisesti mustasukkaisuus. Ette vain voineet sietää, että teidän tuli jakaa herra Kontion huomio jonkun muun kanssa.

Pomo: Hetkinen. Miksi minä olisin hänet murhannut? Ja jos olisinkin niin tehnyt, niin olisin ehdottomasti käyttänyt jotain myrkkyä, kuten morfiinia, arseenia tai strykniiniä. Jouduin jo muutenkin keräämään herra Kontion sisälmyksiä pitkin linnaa, joten miksi ihmeessä olisin tuollaisen sotkevan tavan valinnut. Olen varma, että se oli joku noista kolmesta linnan herrasta.

HP: Olette oikeassa. Te ette olisi valinnut tällaista brutaalia tapaa. Sen sijaan tuon valinnan teki yksi näistä linnan herroista.

HP: Ehkäpä murhaaja olitte te, Oiva Lohtanderilainen. Te murhasitte herra Kontion kostoksi siitä, että hän oli vaihtanut teidät kuin lennosta nuorempaan. Te kadehditte sitä, kuinka tiiviisti Armas ja herra Kontio viihtyivät yhdessä. Kuinka Armas mahtui herra Kontion kainaloon nukkumaan, kun taas te jouduitte painamaan päänne kylmälle lattialle ilman pehmeää ja lämmittävää seuraa.

Oiva: Tuo ei pidä paikkaansa! En olisi ikinä satuttanut herra Kontiota. En ikinä!

HP: Te hiivitte hiljaa länsisiipeen, kun kaikki muut olivat lepäämässä tai työntouhussa. Te onnistuitte tekemään sen, koska kukaan ei kiinnitä teihin sen enempää huomiota. Kaikki tietävät, että te ette tekisi ikinä mitään pahuuksia tai vääryyksiä. Teillä on etuoikeus kulkea pitkin linnaa kenenkään estämättä. Te kiipesitte sohvalle herra Kontion viereen, aivan kuten ennenkin. Mutta tämä tapaaminen ei ollut kuin ennen. Ei, koska tällä kertaa te, Oiva Lohtanderilainen, päätitte työntää herra Kontion lattialle ja kylmäverisesti suolistaa hänet. Te jätitte hänet vartavasten lattialle löydettäväksi, jotta saisitte kostonne.

Oiva: Ei, en ikinä tekisi mitään sellaista. En varmasti olisi hampaallanikaan koskenut herra Kontioon. Minä hoivasin häntä, minä pidin hänestä huolta. Minä en ikinä olisi voinut häntä satuttaa.

HP: Hyvä on. Uskon, ettette te murhanneet häntä. Mutta mistä minä sen tiedän? Minä tiedän sen siitä, koska olen Hercule Poirot. Minulle ei syyttömien tarvitse vakuuttaa syyttömyytään. Minä tiedän kaiken!

Oiva: Jaha. No, voisitko nyt sitten jo kertoa, että kuka herra Kontion murhasi.

HP: Just un moment. Olen tulossa tähän. Ehkäpä te murhasitte herra Kontion, Usko Escobar. Te olette tunnettu valtakunnan eteläosissa tempauksistanne. Olette aikaisemminkin ahdistelleet liian läheisesti toisia. Ehkä tällä kertaa menitte liian pitkälle!

Usko: Täysin pöyristyttävä väite. Olen ehkä aikaisemmassa elämässäni hieman saattanut lähestyä naispuoleisia lajikumppaneitani päättäväisen jääräpäisesti, mutta ehkäpä tiedätte, että pampulani on operoitu pois erittäin ilkeän tulehduksen seurauksena. Härvellyshaluni jäivät silloin leikkauspöydälle, vaikka onneksi henkinen miehisyyteni muuten säilyikin.

HP: Mutta teillä on rikollinen historia, no? Ettekö olekin murtautunut linnan ikkunoista ulos, vaikka sinua on varta vasten pyydetty odottamaan sisällä? Ettekö ole kiilannut toisia linnan herroja pois sohvalta, jotta pääsisit lähemmäs pomoa. Ettekö ole aikaisempia linnan vieraita kuljettanut pihalle ja haudannut heitä kukkapuskaan? Eikö uhrejanne ole ainakin herra Ikea von Possunen?

Usko: No, jokaisellahan nyt jotain rikoshistoriaa on. Eihän se ole elämää eikä mitään, jos kaikki on tasapaksua ja lainkuuliaista. Täytyyhän sitä antaa paikalliselle lehdelle jotain mitä kirjoittaa.

HP: Sanomalehdet kirjoittavat uutisia, mutta se ei tarkoita että ne olisivat totta. Siksi haluan kysyä sinulta suoraan. Millainen suhde teillä oli herra Kontioon?

Usko: Ei minun häntäni ole koskaan herroihin ollut kallellaan. Herra Kontio oli vieraana linnassa, halusin minä sitä tai en. En juurikaan viettänyt aikaa hänen kanssaan, mielestäni hän oli ehkä liian aikaansaamaton. Saattoi viettää päivät pitkät sohvalla istuen tekemättä yhtään mitään. Öisin hän toki usein tunki käpälällään minun sänkyyni, mutta pienellä tuhahtamisella sain hänet perääntymään. Näin ollen vastaisin, ettei minulla ollut hänen kanssaan käytännössä minkäänlaista suhdetta. Minä pidän enemmänkin kaikesta pyöreästä ja liikkuvasta, kuten pallo. Oi, pallo, pyörivä pallo, joka vain odottaa kiinniottamista.

HP: Ah, näin on sir. Syyllinen ei ole se, joka on kaikkein todennäköisin. Se on koko kuuluisan yksityisetsiväurani tärkein menestyksen seikka. Ratkaistakseen tämän rikoksen Hercule Poirotin tuli käyttää silmiään. Ja korviaan. Ja tietenkin harmaita aivosolujaan. Ratkaistakseen tämän rikoksen Hercule Poirotin tuli toimia löytääkseen murhaajan. Ja sen Hercle Poirot on nyt tehnyt.

Usko: Juu, no jos tiesit etten minä tai Oiva tätä murhaa tehnyt, niin miksi et vain suoraan kertonut kuka murhaaja on, vaan meitäkin tuli kuumottaa? Olisiko nyt jo aika kertoa herra Kontion murhaaja. Vihdoin ja viimein. Tämä teatteri alkaa pikkuhiljaa kyllästyttää.

HP: Hiljaa. Imbesilli. Hercule Poirot kertoo nyt, kuka on murhaaja. Murhaaja on se, joka näyttää kaikkein viattomimmalta. Kun joku näyttää viattomalta, silloin hän on aikeissa tehdä jotain, mikä ei kestä päivänvaloa. Murhaaja olette te, Armas Yrmyläinen!

Armas: Mitä, minä? En minä häntä ole voinut suolistaa. Herra Kontiohan todistetusti istui sohvalla, josta hänet revittiin lattialle. Minä olen pieni ja viaton, en edes pääse hyppäämään sohvalle.

HP: Ah, mutta kuulkaahan monsieur. Olemme sulkeneet pois kaikki mahdollisest murhaajat, joten tällöin mahdottoman täytyy olla mahdollista, vastoin kaikkia odotuksia. Te olette huijanneet koko linnan muuta väkeä jo useita päiviä, että ette kykenisi hyppäämään sohvalle, vaan vaaditte aina hovimestaria tai piikaa pönkäämään teitä takapuolesta. Kuitenkin Hercule Poirot on nähnyt teidät juoksemassa pihamaalla ja hyppineen siellä ojien ylitse ja kivien päälle. Te pystytte hyppäämään sohvalle. Te vain esitätte, että ette pystyisi, jotta teitä ei epäiltäisi herra Kontion murhasta.

Armas: Miksi minä olisin halunnut murhata herra Kontion? Me vasta tapasimme muutama viikko sitten eikä minulla ole herra Kontiota vastaan mitään pahaa sanottavaa.

HP: Tässä te meinasitte saada huijatuksi Hercule Poirotia. Teillä ei todella ole mitään pahaa sanottavaa herra Kontiosta. Herra Kontio on valitettava viaton sivullinen uhri. Tuona kohtalokkaana iltapäivänä te kannoitte kaunaa pomolle, joka kielsi teitä syömästä työhuoneen tuolia. Siirryitte mielenosoituksellisesti huoneesta linnan muihin osiin. Päädyitte Uskon kanssa takkahuoneeseen, jossa päätitte istahtaa Uskon päälle. Hän ei kuitenkaan ilahtunut liikkeestänne, vaan hääti teidät hampaiden väläytyksellä vauhdilla pois. Kuljitte päämäärättömästi linnassa ja avoimen oven raosta näitte Oivan ottavan torkkuja sohvalla herra Kontion kanssa. Mustasukkaisuus nosti päätään. Ei ainoastaan Oiva ollut nyt vienyt sinulta herra Kontiota, vaan olit saanut myös tietää, että Oiva oli ollut ennen sinua samassa kasvatusyksikössä kuin missä sinä kasvoit. Jouduit siis nyt yhtäkkiä jakamaan herra Kontion lisäksi kasvatusyksikön johtajien huomion ja kehut. Et ollutkaan ainoa tai ensimmäinen. Sinä kihisit hiljaa sisälläsi mustasukkaisuudesta. Näin ollen kun huomasit Oivan poistuneen herra Kontion vierestä takkahuoneen puolelle torkkumaan, päätitte toimia. Tällöin te päätitte kostaa kaikille: pomolle, Oivalle, Uskolle ja kasvatusyksikön johtajille kokemasi vääryydet. Nousit sohvalle, riuhdoit herra Kontion tassusta repien lattialle ja aloitit kylmäverisen suolistuksen.

Armas: En varmasti. En minä ole häntä murhannut!

HP: Kyllä olette! Olette pidemmän aikaa kantaneet kaunaa siitä, että ette ole saanut varastaa kaverin ruokakupista ruokaa, ette saa purra muita linnan herroja ettekä saa tuoda ulkoa sisälle käpyjä. Te näitte tuona synkkänä päivänä mahdollisuutenne ja annoitte sisällä olevan kaunan vapautua. Te murhasitte herra Kontion täysin itsekkäistä syistä. Eikö näin!

Armas: Hyvä on. Minä tein sen. Minä suolistin herra Kontion ja nautin jokaisesta hetkestä täysin rinnoin! Oletteko nyt tyytyväinen?

2 vastausta artikkeliin “Herra Kontion murhamysteeri

  1. Päättyipä murhamysteeri kerrassaan järisyttävään paljastukseen! En olisi kuuna päivänä osannut arvata, kenen nerokas rikollinen mieli kykenee moiseen hirmutekoon!

    Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: