Niin pienen hetken Armas on lumivalkoinen

Kuraa, hiekkaa, kuraista hiekkaa, hiekkakuraa. Jee, lunta ja pakkasta. Lähdetään vauhdilla ulos metsään just nyt ja heti, kun päivänkajo kestää vielä seitsemän minuuttia ennen taas totaalista pimeyttä. Nautitaan kerrankin talvisesta maisemasta. Perhana. Täällä on kaikki ojat vielä ihan sulana ja perro ei ole perro ellei jotain mutakuoppaa löydä möyhittäväksi. Ja sitten taas, kuraa, hiekkaa, kuraa, hiekkaa. Ulkona sitä moskan määrää ei kokonaisuudessaan näe, koska lonkerosumu ja yleinen pimeys peittää kaiken alleen, mutta sisällä viimeistään paljaan jalan alle tuntuu kuin olohuone olisi yhtä Ruduksen soramonttua. Siitä on tämä joulukuu tehty.

Vaihtoehtoja hiekan ja soran määrän vähentämiseksi on kaksi: pitää jengiläisiä lyhyessä hihnassa asvalttitiellä, jotta kuraa kertyisi mahdollisimman vähän. Tämä on melkoisen säälittävä yritys, sillä kuraa ja hiekkaa kertyy käkkäröiden sisään ihan jo hiekkaa katsomalla. Toisena vaihtoehtona on antaa koirien mennä haluamallaan tavalla ja sitten kiltisti vain putsata koirat lopulta kotiin tullessa. Valitsen jälkimmäisen vaihtoehdon, sillä siten ainakin on hetken aikaa kivaa ja mukavaa.

Kolme koiraa, kolmesta neljään kertaa päivässä ulkoilua. Tämä tekee 9-12 mahanalusen putsausta ja 36-48 tassupesua kuivauksineen päivässä. Ei niinkään, että olisin laskenut, mutta välillä hieman saattaa leipäännyttää. Usein vielä ainakin tuo nuorimmainen täytyy käyttää suuremmalti suihkussa, sillä töpöjalat, jotka edelleen johtavat usein nokan kautta katolleen lentämiseen, ja pitkä valkoinen turkki eivät ole omiaan näissä maastoissa ja sääolosuhteissa. Ja kaikesta puhdistamisesta huolimatta hiekkaa kertyy sisälle aivan uskomattomia määriä. Yritän aina olla edes vähän optimisti ja vaikka luulisi tässä suhteessa positiivisten puolien löytämisen olevan haastavaa, niin näen tässä meidän jengin mahdollisuuden nousta miljonääreiksi. Jo muutama vuosi ollaan kirjoiteltu lehdissä, että maailmassa rakennetaan tällä hetkellä niin paljon, että betonin raaka-aineet uhkaavat loppua. Betonin tekemiseen tarvitaan karkeaa hiekkaa ja soraa. Juuri tätä, mitä koirat kantavat päivittäin sisään. Pienellä matemaattisella laskennalla olen tullut päätelmään, että yhden talvikauden sisään kuljetetulla soralla rakennettaisiin keskikokoinen kauppakeskus tai yksi pilvenpiirtäjä. Varsinkin, kun Usko kierii pihalla ollessa maassa, ja siten kerää tuon erittäin kiharan käkkärän sisään tassujen lisäksi myös selkäpuolen karvoja hyödyntäen vuosittain tonnikaupalla soraa sisään kannettavaksi. Nyt pitää vain pitää jäitä hatussa ja seurata maailman betonimarkkinoita. Sopivassa välissä tulee rynnätä suoraan markkinaykköseksi rakennusmaailman betonitarvikekilpailuun.

Olipa tällä viikolla kalenterin perusteella joulukin. En ole joulufani, vaan olen suurimman osan aikuisiän vuosistani viettänyt jouluni töissä. Jengiläisten ilmaantuessa yksi kerrallaan joukkoon, ovat hekin pennusta pitäen kulkeneet mukana milloin missäkin. Jouluna työskentely on silmiä avaavaa ja erittäin palkitsevaa. Suljettujen ovien takaa voi löytää melkein mitä tahansa. Se vetää nöyräksi ja auttaa löytämään sen oikean joulunmielen.

Lehtien kirjoitukset, kauppojen pakkokulutusmainonta ja television jouluohjelmat, kuten paiseiden poksauttajan jouluspesiaali vievät aika kauas siitä mitä minun näköisen joulun pitäisi olla. Keltaisen lehdistön sivuilla oli tänä vuonna monta tarinaa jouluhulluista ihmisistä, jotka heti juhannuksesta lähtien alkavat pimputtelemaan tipetipetiptappia pianollaan ja koristelemaan asuntoaan kymmenillä joulukuusilla, sadoilla koristeilla ja ylenpalttisilla leivoksilla. Kunnioitan ja arvostan sitä, että sairaudesta tullaan julkisuuteen kertomaan omalla nimellä ja kuvalla. Toivon, että kyseiselle taudille löydetään hieman sovinnaisempi nimi kuin jouluhulluus ja tämä lisätään viralliseen tautiluokitukseen, jotta nämä ihmiset voivat tulevaisuudessa saada apua. Onhan se erittäin harmillista, että joulua tehdään hiki hatussa hammasta purren kuukausia, jotta jouluaattona klo 12 voitaisiin nauttia täydellisestä joulutunnelmasta. Jouluaaton tullessa jouluntekijällä on siitä ainoasta olemassa olevasta hermonriekaleesta enää yksi onneton säie pitämässä hermoja kasassa. Onkin vain ajan kysymys, milloin ja miten se repeää. Tyypillisiä tapoja tämän repeämiseen on väärinpäin leikatut miniluumutomaatit salaatissa joulupöydässä, puolison törkeä kysymys siitä, että eikö lapsetkin voisi osallistua kuusen koristeluun, vaikkei siitä silloin välttämättä tule täydellistä tai etteivät kaikki olekaan sormia napsauttamalla täydellisessä rennossa joulun tunnelmassa sillä kellonlyömällä, kun se on heinäkuisessa suunnittelusessiossa kalenteriin suunniteltu.

Vaikkei tämä pyhä itselle ole mitenkään erityisen tärkeä tai rakas, niin tänä vuonna se aiheutti erityisen lämpimän tunteen sisälleni, sillä se mahdollisti pitämään kahden ja puolen viikon loman. Loma tulee nyt tarpeeseen, sillä elimistö, mieli ja sielu huutavat rauhoittumista. Ja jos pomo on väsynyt, niin se heijastuu kyllä muihinkin jengiläisiin. Syksy on ollut raskas ja viimeiseen viiteen viikkoon kunnollisten yöunien nukkuminen ei ole ollut mahdollista. Nyt olemme kuitenkin Armaksen kanssa päässeet onneksi jo kolmesta yöherätyksestä ja täyspitkästä Joutsenlammen balettiesityksen yönäytöksestä maksimissaan yhteen yöherätykseen, jolloin pikaisesti käydään tarpeilla takapihalla. Tässäkin on nähtävissä jo valoa pimeyden keskellä, sillä yön hätä yllättää nykyisin neljän jälkeen. Pian varmasti poika jaksaa pidättää aamuun asti joka yö ja saamme nukkua yöt rauhassa. Tarkoituksena loman aikana on jengin kanssa nukkua pitkään ja hartaasti nukkumattomia tunteja, suunnata erityisille lenkkipoluille ja nauttia vain olemisesta.

Loma alkoi joulusta ja aattona kävimme mukavalla kävelyllä ja nautimme hetken kauniista järvimaisemista. Tällä kertaa kukaan ei halustaan huolimatta päässyt uinnille. Kävimme myös koristelemassa oman joulupuumme. Olemme koko jengin kanssa sitä mieltä, että elävät puut ovat huomattavasti mukavampia kuin kuolleet. Näin ollen koristelimme puun metsässä eikä kotiin tarvinnut mitään puuvainajaa tuoda.

Kotona sytytimme pihaan kynttilät heille, jotka eivät kanssamme enää ruumiillisesti ole läsnä. Päiväruoaksi jengiläiset saivat hieman gourmeenpaa nappulaa ja namia. Pomo oli oman ruokansa unohtanut, eikä nähtävästi yksikään paikka pitäjässä ollut auki, josta valmista ruokaa olisi voinut hakea. Onneksi hieman syrjemmästä löytyi kuitenkin avoinna oleva kauppa, jonka hyllyiltä pomonkin mahamörrykkään saatiin täytettä. Ilta vietettiin itse kukin masun vieressä köllötellen rauhallisuudesta nauttien.

Joulupäivänä olimme kutsuttu jengiläisten enon luokse kylään. Ennen liikkeelle lähtöä piti kurasankarit laittaa pesuun. Uskon ja Oivan pesuohjelmat ovat tulleet jo tutuksi, joten heidän tukkansa saatiin edustuskuntoon ongelmitta. Armaksen laitoin suuremmitta ajatuksitta valkopesuohjelmalle. Pesutulos aiheutti sydämentykytyksiä, sillä muhkea iso pentu kutistui pieneksi ja laihaksi luurankelin ja porsaan risteytykseksi. Onneksi hieman venyttelemällä, narulla roikottamalla ja ravistelemalla turkkia, poika saatiin takaisin jokseenkin omaan kokoonsa.

Vierailu enolle oli Armakselle ensimmäinen pidempiaikainen vierailu, mutta hieno poika suoritti vierailun loistoarvosanoin. Aluksi pienin jengiläinen istui silmät suurina katselemassa Uskon intensiivistä parikymmenminuuttista enon tervehtimissessiota. Rituaalin päätyttyä saatettiin asettua taloksi. Oiva kalasteli rapsutuksia sivistyneesti, mutta varmasti. Armas löysi eteisestä melkein yhtä komean leikkikaverin kuin hän itse on. Kaveri vain tuntui liikkuvan samaa tahtia kuin Armas, eikä häntä löytynyt kaapin takaa, vaikka kuinka etsittiin.

Illalla kotiin palautuivat kolme rättipuhkiväsynyttä jengiläistä, jotka olivat saaneet esitellä ralliajajan taitojaan enolle hiekkakuopalla, esitelleet pusuttelutaitojaan karvattomille serkkutytöilleen sekä saaneet erityisen hyvän päiväruoan, joka toki aiheutti nuorimmassa jengin jäsenessä peräpään sulkuventtiilin löysyyttä ja siten kaasumyrkytyksen vaaran kaikille asunnossa olijoille. Myös pomo sai mukavaa ajanvietettä, kun Nintendon 8 bittinen versio yhdistettiin televisioon. Jotain vikaa oli kuitenkin ohjaimessa, koska Mario ei liikkunut lainkaan niin kuin oli tarkoitus.

Näin pyhäpäivien kunniaksi päädyimme jengiläisten kesken hieman hartaisiin ja pohdiskeleviin tilohin. Kirjasin tähän kirjoituksen lopuksi muutaman pohdinnan jengin elämänfilosofioista jaettavaksi, muistettavaksi ja pohdittavaksi. Ei nämä ehkä ihan Platonin tasoisia pohdintoja ole, mutta ne ovat meidän tämän joululoman alun ajatuksia: Pomota ymmärtäväisesti, ymmärrä jengiläisten höpöpäisyys aivan niinkun hekin ovat ymmärtäneet ja kestäneet pomon höpöpäisyyden. Usko joulupukkiin, tai ainakin siis silloin, jos joulupukki on vaaripappa. Vaaripapan taikakaapista löytyy aina juustoviipaleita. Parkkeeraa peräsi siis taikakaapin eteen ja aloita taikakaapinovenavausrituliaali: luo surusilmäinen katse ja luo pukille tunne, että joudut elämään elämäsi nälässä ja kurjuudessa. Odota palkkio. Toista tarvittaessa. Oivalla, että kaikki ei välttämättä ole miltä aluksi näyttää. Se kamala piereskelevä kakara voi loppujen lopuksi olla maailman mukavin leikkikaveri, kunhan vielä vähän kasvaa ja nopeutuu liikkeissään. Armasta pomoa ja herätä hänet aamuisin hellillä silmämunaan kohdistuvilla suudelmilla. Pomo tykkää niistä ainakin niin kauan, kun on edelleen taju kankaalla. Armasta Oivaa, koska hän on paras isoveli koskaan. Armasta Uskoa, jokaisella lipaisulla jää siitä sydämen ympäriltä sulaa pikkuisen kerrallaan. Usko, Oivalla ja Armasta, joka päivä.

2 vastausta artikkeliin “Niin pienen hetken Armas on lumivalkoinen

Vastaa käyttäjälle Kyöstin henkilökunta Peruuta vastaus

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: