Saksihammas Edward

Uusi vuosi on vastaanotettu paukuin ja pamauksin. Jengi vietti aaton jengin kerhotilojen bunkkerissa rullia nautiskellen. Pomo söi rullaa kanalla ja aurajuustolla, pojat söivät rullaa kanalla ja puristeluulla. Illan suurimmat ja vaarallisimmat paukut olivat niin sanottuja hiljaisia tappajia, joita Usko ja Armas päästelivät kilpaa, eivätkä ulkoa kuuluvat paukaukset onneksi häirinneet elämää. Muutaman kerran ulkoa kuuluvan paukuttelun kunnolla alettua Armas tuli pomon valtaistuimen eteen istumaan ja kysymään neuvoa, miten ääniin tulisi reagoida. Tulimme yhdessä tuumin siihen päätelmään, ettei mitenkään. Näinpä sitten pentu oli koko illan rauhassa ja kävi takapihalla ongelmitta pissalla. On jotenkin äärimmäisen suloista se 100% luottamus, mikä tuolla pienellä miehellä on pomoa kohtaan. Hänelle kun oli kerrottu, ettei paukkuihin kannata kiinnittää huomiota, niin keskiyölläkin kaveri vain jatkoi uniaan nuo lähes yhdessä yössä metrin mittaisiksi kasvaneet honkkelikoivet kohti kattoa osoittaen. Usko ja Oiva sentään nostivat päänsä ja hakeutuivat lähemmäs kainaloon kuuntelemaan noita ihmeellisiä puolenyön paukutuksia.

Vuoden vaihtumista itsessään juhlistimme päivää etukäteen enon luona lautapelejä pelaillen ja joulun jämäkonvehteja tuhoten. Juhlimassa olivat mukana myös karvattomat serkkutytöt ja heidän molemmat pomonsa. Karvallinen serkku oli jätettävä naapuriin mummin luokse hoitoon, koska hajut, joita karvaneiti päästeli, olisi saanut isompien ja pienempien poikien päät ja varsinkin munaskuukkelit sekaisin.

On mukava katsoa kuinka tuo pentu oppii nopeasti ja ottaa mallia isommista. Jos isompi ravistelee itseään, niin pienin menee jonon jatkoksi tekemään samaa. Unelmatilanteessahan Armaksesta kasvaa molempien isoveljien positiivisten puolien summa. Ah, vielä voin elää tuossa unelmassa, ei tuhota sitä vielä. Viimeksi koko serkkuperheen tapaaminen oli hieman kummallisia Armaksen mielestä, kun rapsuttavia käsiä ja Armas -kutsuja tuli joka suunnasta. Tällä kertaa kuitenkin, isompien mallia seuraten, juniori pusutteli tyttöjä estoitta ja otti vastaan kaikki mahdolliset rapsutukset, joita oli tarjolla. Vanhemman karvattoman serkkuneidin käydessä lattialle lukemaan, tunkeutui Armas hänen uuden villapaidan sisälle jäystämään pesulappua. Kylmän ja kostean nenänpään kosketukset paljaalle vatsalle aiheuttivat odottamattomia kiljahduksia ja liikkeitä, mutta eipä ne pientä miestä estäneet. Paidan alta lopulta kaivautuikin ulos hymyilevä pörröpäinen perro. Kaiken kaikkiaan vierailu oli onnistunut.

Uuteen vuoteen kuuluu aloittaminen puhtaalta pöydältä. Näinpä meidänkin jengi hautasi vanhan vuoden purkkiin, kirjoihin, kansiin, sinisiin muovitynnyreihin ja takapihan vastakaivettuun matalaan kuoppaan. Pistimme uuden alun kunniaksi enemmän ja vähemmän karvaiset takapuolemme penkkiin ja otimme uuden vuoden pöydälle paloiteltavaksi ja palaset tarkemmin katsastettavaksi. Tai siis Armas katsasti, ettei pöydän alle ollut hänelle tipahtanut nameja, Oiva katsasti munaskuukkelinsa ja Usko katsasti pomoa kysyvästi suoraan syvälle silmiin. Niin, nuo muut jengiläiset kun osaavat elää siinä tänääntaissa. Emme kuitenkaan tehneet mitään lupauksia uudelle vuodelle, sillä huomisesta tai varsinkaan ylihuomisesta ei koskaan tiedä. Miksi luvata mitään sellaisesta maailmasta, mitä ei ole vielä edes ollut olemassakaan. Kirjasimme kuitenkin ylös asioita, joita tavoittelemme vuonna 2021. Tällaiset ajatukset lopulliseen kokousmuistioon sitten kirjattiin:

– Kirjoittelen viikoittain tänne jegin kuulumisista, jotta juniorin ensimmäinen vuosi saadaan taltioitua historian kirjoihin. Alkuperäisen suunnitelman mukaisesti jatkan tätä kunnes pentu on vuoden ikäinen. Katsotaan sitten, mikä on tilanne: löytyykö enää uutta kirjoitettavaa ja löytyykö motivaatio kirjoittaa. Kirjoituksiin lisään viikoittain otetun perhepotretin, jotta juniorin kasvaminen näkyy. Tavoitteena on, että Armakselle voitaisiin vuoden iässä tarjota vakituista työsuhdetta tähän jengiin harjoittelujakson päätteeksi.

– Vierailu kahdessa tai useammassa uudessa Kansallispuistossa. Tämän ei pitäisi olla haastavaa toteuttaa, sillä ulkoilumme on pääasiassa kohdistunut kaikkialle muualle kuin Kansallispuistoihin, eli ei tarvitse matkustaa tuhatta kilometriä löytääkseen uutta puistoa. Tämä tavoite sen vuoksi, että laajentaisimme vähän reviiriä ja näkisimme millainen muissa metsissä on meno ja meininki.

-Viime kesän tapaan mökin vuokraus viikoksi jostain mielenkiintoiseta paikasta. Viime kesänä olimme Ruovedellä Seitsemisen ja Helvetinjärven läheisyydessä. Tänä vuonna matka voisi suuntautua vaikka Itä-Suomeen päin. Viikko keskellä pöpelikköä ulkoillen, grillaten ja uiden, sekä tietenkin ilman minkään valtakunnan naapureita. Tämä kuulostaa tavoittelemisen arvoiselta tällekin vuodelle.

Historia on siitä mielestä mielenkiintoinen aihe, että se muokkautuu vain sen perusteella, mitä on kirjattu ja ja kuka tiedon on tallentanut. Historian kirjoista on jäänyt puuttumaan kymmeniä ja kymmeniä mielenkiintoisia kertomuksia ja näkökulmia. Nykyisin jokainen voi kirjoittaa ja tallentaa oman näkemyksensä historiasta, vaikkapa siitä, miten pieni pentu kotiutuu jengiin. Entisaikoihin vain harvat ja valitut tarinat tallennettiin ja vielä harvemmat tulivat jälkipolville tietoon. Haluan tuoda julki ja tietoisuuteen yhden unohduksiin painuneen tarinan, joka on toiminut inspiraation lähteenä muutamissa kaikkien tuntemissa tarinoissa. Seuraava tarina voi järkyttää herkimpiä lukijoita. Lukijoita on varoitettu. Tiettyjen henkilöiden nimiä on muutettu henkilöiden turvaamiseksi. Kuvissa esiintyvät henkilöt liittyvät tarinaan.

Elelipä metsän keskellä mökissä seitsemän normaalikokoista miestä. Heidän kodinhoitajanaan ja huoltajanaan toimi Lumikki, jonka iho on valkea kuin lumi, aivan kuten kaikilla ihmisillä tähän aikaan vuodesta näillä leveysasteilla, huulet rohtuneenpunaiset kuin ruusu ja pipo musta kuin eebenpuu. Lumikin työnkuvaan kuului miesten ruokkiminen ja työmaalle ohjaus. Miesten työnkuvaan kuului metsänhoito risujen pilkkomisesta ojien kaivuuseen. Miehet olivat työstään ylpeitä ja aamuisin työmaalle jonossa kulkivat lauleskellen: ”ain haukkuen työtäs tee”. Arki ei ollut kummoista, mutta Lumikki oli tyytyväinen työpaikkaansa, sillä vakituinen työpaikka hyvillä työsuhde-eduilla oli näinä päivinä melkein yhtä harvinaista kuin lottovoitto. Miehet viihtyivät metsissä työn touhussa, mutta vielä enemmän he tuntuivat viihtyvän kotosalla Lumikin hellän huolenpidon alaisina.

Seitsemän miehen nimet olivat Viisas, Jörö, Lystikäs, Unelias, Ujo, Nuhanenä ja Vilkas. Valitettavasti elämä ei ollut kohdellut kaikkia miehiä silkkihansikkain. Nuhanenä oli joutunut muuttamaan väliaikaisesti metsämökistä pois, sillä vaikkei selkeää homealtistusta voitu todistaa, olivat mökin rakenteet sen verran kosteat, että jatkuva nenäntukkoisuus teki asumisesta mökissä Nuhanenälle mahdotonta. Hän oli asunut poissa jo toista vuotta, sillä metsämökin remontin korjauksista käytiin edelleen oikeustaistelua, eikä loppua tälle vielä ollut näkyvissä. Nuhanenä asui toistaiseksi lähikaupungin keskustassa hypoallergeenisessa talossa ja toimi sisustussuunnittelijana paikallisessa firmassa. Hän suosi sisustustyylissään aitoja raaka-aineita, kuten mäntyä, jotka toivat kohteisiin sitä metsän lämpöä, mitä hän metsämökistä kaipasi. Lystikäs oli koko ikänsä keinunut jumaltenkeinussa taivaan ja helvetin väliä ja jostain syystä oli taas jumahtanut taivaan päähän. Valkotakkiset miehet olivat noutaneet Lystikkään edellisviikolla huomaansa, kun siivouspäivän päätteeksi Lystikäs löytyi hurmioituneessa mielentilassa metsämökin katolta imuroimasta kattotiiliä. Vilkas oli jälleen päätynyt vieroitushoitoon vietettyään kahden viikon pahasti pieleen menneen amfetamiininhuuruisen reissun naapurikylän Hadeksen ja Jafarin kanssa. Tällä reissulla Hades oli vaipunut vahvaan masennukseen ja koki olevansa Manalassa. Jafar sen sijaan oli edelleen kadoksissa. Hänet oli viimeksi nähty metsän laidalla ja hän oli kertonut silminnäkijöille etsivänsä sinistä miestä, joka kuulosti Vesa-Matti Loirilta. Ujo oli edelleen omilla matkoillaan. Hän oli lähtenyt edellistalvena Pattayan reissulle, eikä hänen lähettämien kuvien perusteella ollut mitään viitteitä siihen, että hän olisi enää ujo tai tulossa takaisin kylmään pohjolaan. Unelias oli vapautettuna työnteosta, sillä vakavasta unihäiriöstä ja kahdeksannesta masennuksen täyttämästä burnoutista kärsivä mies, moottorisahat ja kaatuvat puut eivät sovi yhteen. Unelias on ollut jo kolmannesta burnoutista lähtien odottamassa sairaseläkettä, mutta järjestelmä vaatii, että sairaseläkkeelle pääseminen vaatii vähintään kymmenen todistettua burnouttia.

Näin ollen kun työtätekevien miesten määrä oli tippunut seitsemästä kahteen, sai tuo syrjäinen metsätyöläisten metsämökki luvan rekrytoida taloon kahdeksannen asukkaan. Lumikki ja jäljellä olevat työkuntoiset miehet lähtivät purkamaan työhakemuksia ja etsimään sopivaa työntekijää joukkonsa jatkoksi. Jörö, tuo huumorintajuton, vakavamielinen, mutta ahkera työmies halusi joukkoon jonkun kaltaisensa. Lumikin kriteereinä olivat sisäsiisteys ja muutenkin yleinen hyvä käytös ja herrasmiehisyys. Viisas, joka oli nimensä saanut enemminkin sosiaalisesta viisaudesta kuin mensalaisesta viisaudesta, halusi mieluiten nuoremman kaverin, jolle hän saattoi toimia mentorina. Lopulta kaikkien kolmen yhteisestä päätöksestä päädyttiin palkkaamaan Edward.

Edward oli Jörön mieleen, sillä nuori herra ei työtä kaihtanut. Viisas piti tulokkaasta, sillä hän mielellään kuunteli vanhan ja eläämääkokeneen päättymättömiä jorinoita maailman menosta. Lumikin mielestä tuo lähes valkoinen ilmestys hassuine ruskeine merkkeineen toisessa korvassa ja kulmakarvassa, oli täydellinen lisä miesjoukkoon. Mies osasi olla sisäsiisti ja hyväkäytöksinen. Alusta pitäen Edward vaikutti innokkaalta oppimaan metsämiehen töitä, vaikkei tämän alan kokemusta hänellä taustallaan ollutkaan. Vaikka kooltaan Edward oli pienempi kuin Jörö ja Viisas, niin onnistui hän silti työpäivän aikana silppuamaan saman verran puuta ja ruoppaamaan saman verran ojia puhtaaksi kuin muutkin. Kaikki vaikutti hyvältä. Ehkäpä liian hyvältä.

Viikkojen kuluessa arki Edwardin kanssa lähti kulkemaan tuttua tahtiaan. Jörö johdatti joukkoja työmaalle, perässään tuo ruskeakorvainen uusi tulokas, Viisaan pitäessä perää. Edward näytti kasvavan kuin silmissä, jalkoihin näytti tulevan puolet lisää pituutta vain yhden yön aikana. Massaakin alkoi kertyä kuten aikuisille miehille. Pienestä hennosta olennosta oli kasvamassa vankka ja vahva, vaikka edelleenkään raavaaksi mieheksi tuota ei voinut kutsua, vaan ulkonäkö muistutti enemminkin käpylehmää.

Täydellisen alun jälkeen taivaalle alkoi kuitenkin kerääntyä vähitellen tummia pilviä. Päivien kuluessa työnjohtaja huomasi, että aikaisemmin aina säntilliset miehet alkoivat olla myöhässä, ensin vain muutamia minuutteja ja sitten yhä vain enemmän. Työteho varsinkin Jöröllä alkoi laskea, hän ei enää suoriutunut normaaleista työtehtävistään. Myös Viisaalla alkoi olla ongelmia puunrunkojen yli hyppimisessä ja syvien ojien kaivamisessa. Edward sen sijaan tuntui jaksavan painaa töitä vaikka kolmen edestä. Työnjohtaja oli ymmällään. Hän ilmoitti asiasta Lumikille.

Lumikki päätti lähteä seuraamaan kolmikkoa työpaikalleen, jotta pääsisi selville siitä, mistä äkilliset ongelmat kahden luotettavan miehen kanssa johtuivat. Oliko Jörö taas antanut naisten mennä työnteon edelle, vaikka näistä ongelmista oli pitänyt jo päästä? Oliko Viisas taas luontoa tutkiessaan löytänyt sieniä, jotka johdattivat ihan erilaisille tripeille kuin työmatkalle?

Työpäivän aamu valkeni normaaliin tapaan. Lumikki valmisteli miehille työvaljaat päälle ja tossut jalkaan. Kaikki kolme miestä poistuivat ulos lounaspussukat olallaan ja siistissä jonoasetelmassa lähtivät kohti työmaata. Lumikki odotti hetken ennen kun lähti hiljaa puiden varjoissa seuraamaan kolmikkoa. Aluksi Lumikki ei huomannut mitään erityistä. Kuitenkin heti mökin jäätyä näkymättömiin, ryhtyi Edward hyökkimään muiden miesten jalkoihin napsauttaen aina pienen palasen pois säärestä. Selkeästi hänen ensisijainen kohteensa oli Jörö, sillä kaikista kolmesta muusta metsämökin tämänhetkisestä asukkaasta poiketen, Jörö oli ainoa, jolla ei säärien peitteenä ollut paksua talvikarvoitusta. Jörön vilauttaessa hieman hampaitaan, siirtyi Edward hyökkäämään Viisaan jalkoihin. Kaikesta suojautumisesta huolimatta, Edward onnistui häneltäkin saksimaan hampaillaan palasia irti. Lumikki kauhistui. Nyt hän ymmärsi, miksi matkanteko oli hidastunut ja miksi työteho laskenut. Miksi hän ei aikaisemmin ollut huomannut, että ei Edward ollut niin vauhdilla kasvanut, vaan koko näytti suuremmalta sen vuoksi, että Jörön ja Viisaan jaloista puuttui palasia?

Lumikki ei voinut jättää Jöröä ja Viisasta valkoisen saksihampaan käsittelyyn, vaan ryntäsi puun takaa Edwardin kimppuun napaten tätä niskasta kiinni. Näin loppui saksimisoperaatio. Vastassa oli kuitenkin lohduton näky. Edward oli ehtinyt jäystää Jörön ja Viisaan kaikista jaloista usemman sentin pois. Miehet eivät enää soveltuneet metsätöihin, sillä työnjohtajan huudot: ”nosta jaloilla, älä selällä” tuntui lähinnä kettuilulta. Lisäksi runkojen ja ojien yli hyppiminen oli muuttunut mahdottomaksi. Tilanne tuntui lohduttomalta.

Tieto näiden nuorten miesten raa’asta kohtalosta levisi nopeasti koko kuningaskuntaan. Pian alkoikin tihkua tietoa siitä, että Edwardin oikeana pomona toimi ilkeä kungingatar, joka itse persjalkaisena oli peiliin katsoessaan tullut äärimmäisen mustasukkaiseksi Lumikin pitkistä hirvimäisistä jaloista. Edwardin oli ollut tarkoitus tuhota Lumikin jalat, mutta paksu säärien talvikarvoitus oli häkellyttänyt Edwardin, ja lopulta hän oli iskenyt hampaansa kiinni ihan kaikkiin kinttuihin, mitä hänen katseen tasolle missään vaiheessa oli tarjoutunut. Edward osoitti katumusta tekemisiään kohtaan, mutta ei kuitenkaan lopettanut saksihampaidensa käyttöä. Hän edelleen hyökkäsi tilaisuuden tullen saksimaan ja järsimään sääriä. Lehdistö antoi tämän vuoksi Edwardille lisänimen Saksihammas. Yllätykseksi tuomioistuin uskoi katuvia sinisiä silmiä ja Edward sai nuorena tehdystä tuhotyöstä karkoitustuomion kaukaisille vuorenrinteille puita pilkkomaan. Kuningatar sen sijaan kärsii ehdotonta tuomiotaan kuningaskunnan naistenvankilassa. Hän on valittanut tuomiostaan ja vaatii vapauttamista. Miehet, tai siis nykyisin kääpiöt, jatkoivat töitä timanttikaivoksessa, jonne heidän nykyinen ruumiinrakenne sopi paremmin. Lumikki päätyi jäämään kääpiöille omaishoitajaksi. Lumikin mielenterveys järkkyi kuitenkin tapauksesta, mutta toistaiseksi ongelmia siitä, että hän nykyisin juttelee kuvitteellisten metsäneläinten kanssa päivisin kääpiöiden ollessa töissä, ei ole ollut. Mökki pysyy siistinä, Lumikki ja kääpiöt tyytyväisenä.

Tarina on raakuutensa vuoksi yritetty piilottaa pöytälaatikon perimmäiseen nurkkaan, mutta kuten mikä tahansa tarina, ei tätäkään voi piilottaa ikuisiksi ajoiksi. 1900-luvun alkupuolella Suomen juoksutähti Hannes Kolehmainen ja myöhemmin Paavo Nurmi juoksivat Suomen maailman kartalle, koska heidän valmentajansa käytti treenausmetodina uhkausta, jossa Edward Saksihammas on aivan kintereillä elleivät nämä juoksisi aina hieman nopeampaa kuin muut kilpailijat. Sotien jälkeen tämä brutaali metodi haluttiin haudata epäinhimillisenä toimintana pois samalla kun koko maailman tahtotila oli tehdä maailmasta turvallisempi ja parempi paikka. Kyseinen asia kirjattiinkin jopa YK:n ihmisoikeusjulistukseen. Kuitenkin jo 1970-luvulla ”lentävät suomalaiset” olivat Edward Saksihampaan pelottelulla koulittuja urheilijatähtiä. Mikä muu olisi saanut Lasse Virenin sellaisella vauhdilla maasta ylös Münchenin olympialaisten 10000 m juoksussa, ellei pelko Edward Saksihampaan lähestymisestä?

Joidenkin mielestä Edward Saksihammas on vain tarua, mutta varomattomat kulkijat voivat tuon valkoiseen valepukuun pukeutuneen kauhua kylvävän tuholaisen kohdata metsässä. Jos näin käy, kannattaa ottaa jalat alleen ja vikkelästi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: