Voihan freudilainen kakka!

Tällä viikolla kohtasimme Armaksen kanssa yhden haasteen, joka on jokseenkin ällöttävä. Hän haluaisi ehdottomasti syödä Uskon peräröörituoreet kakat. Mieluummin vielä siten, että ne eivät ehtisi edes lumelle laskeutua. Nam. Saan pienellä voimalla pitää Armaksen hihnaa tiukalla toiseen suuntaan, jotta toisella kädellä saan kerättyä kääröt turvaan. Tämä alkoi yhtäkkiä ja halusinkin siksi kerätä kaiken mahdollisen tiedon aiheesta: onko vaarallista ja miksi tekee näin. Onneksi internetistä löytyi runsain mitoin tietoa siitä, mikä koiranpennullani on nyt vikana. Tuntien etsimisen ja tutkimisen jälkeen sain kohtalaisen laajasti kartoitettua diagnoosin, syy-seuraus -suhteet ja mahdolliset korjaavat toimenpiteet.

Miksi koira syö kakkaa? Se on mahdollisesti oire ruoansulatuskanavan sairaudesta ja vielä tarkemmin sanottuna haiman vajaatoiminnasta tai närästyksestä. Vanhempia koiria on aikaisemmin joskus närästänyt, joten melkein uskoisin tunnistavani ne oireet ja mielestäni Armasta ei närästä. Jatkoin siis tutkimuslinjaani haiman suhteen ja tästä löytyi runsaasti tietoa. Päällimmäisenä mieleen jäi, että haiman vajaatoiminta aiheutuu useimmiten pitkään jatkuneesta runsaasta alkoholin käytöstä. Tärkeintä tässä tapauksessa olisi lopettaa alkoholin käyttö kokonaan. Tämä tuli hieman yllätyksenä, mutta mitäpä sitä ei hyvä pomo tekisi jenginsä eteen. Siispä asia ratkaistaan, että pomo urakoi viikonlopun ja juo kaiken jengin päämajassa olevan alkoholin, ihan vain varmuuden vuoksi. Check.

Muita syitä kakan syömiselle on, että koira kärsii B-vitamiinien puutteesta, ananaksen puutteesta tai jostain puutteesta. En ole koskaan millekään koiralle syöttänyt ananasta, joten tämä voisi olla järkeenkäypä vastaus ongelmaani. Melkein olinkin jo unohtanut, että villikoirat ja sudet ovat vuosisatoja nauttineet päivittäin muutaman rinkulan säilykeananasta, jotta ovat estäneet ulosteen syömistä. Ostan siis ananasta ja syötän tätä luonnonmukaista tuotetta susien jälkeläisille. Check.

Kakan syömisestä vielä monessa kirjoituksessa varoitetaan, että se voi olla hengenvaarallista, sillä emme tiedä mitä uloste sisältää. Näin ollen vielä saan jännittää sormet ristissä, että jos Armas saikin napsastua pienen palasen Uskon aamukakasta, niin onko tästä nyt hengenlähtö lähellä. Geenivirheitä kuulemma löytyy ainakin tietyistä koiraroduista ja ne ovat alttiimpia saamaan vakavia oireita muiden eläinten ulosteesta. En vielä ole onnistunut Armakselle koko hänen genomiaan purkamaan luettavaksi dataksi, joten riski on aina olemassa. Monitoroin siis koko päivän Armaksen elintoimintoja ja ruumiineritystä. Check.

Kakan syömistä voi lukemani perusteella estää jos jonkunmoisella pillerillä. Käväisin paikallisessa apteekissa kysäisemässä pilleriä, joka on tarkoitettu siihen, että koiranpentu syö yhden uroskoirani ulostetta. Tai siis ei syö, mutta haluaisi syödä. Ja söisi sitä vain lämpimänä, esimerkiksi kymmenen minuuttia maassa jäähtyneet läjät eivät ole enää vastustamattoman herkullisia. Pillerin tulisi myös auttaa siihen, että Armas syö molempien vanhempien koirien silmärähmää ja korvavahaa. Lisäksi imeskelyn kohteeksi ovat joutuneet Uskon rastat. Jostain syystä farmaseutti meni monologini jälkeen täysin hiljaiseksi ja vetäytyi selkää minulle kääntämättä takaisin tiskin taakse. Hetken päästä vartijaliikkeen auto kaarsi pihaan ja vartija tuli pyytämään minua poistumaan liikehuoneistosta. Kuulemma minulle parempi paikka olisi terveyskeskuksen psykiatrinen päivystys. Eli tälle siis not check.

Fyysisten syiden lisäksi ulosteen syömiselle annettiin useassakin tekstissä henkisiä syitä, kuten skitsofrenian ensi/esioire tai tylsyys. Skitsofrenian oireita en tunnista Armaksessa, paitsi välillä Nose Work harjoituksessa vielä saattaa harhaisia hajuja tulla tyhjästä purkista. Eli henkisellä puolella oireissa käännyn kuitenkin tylsyyden puoleen. Tylsyys aiheutuu, kun koiralla ei ole mitään mielekästä tekemistä. Huomioitavaa on vielä, että tämä koprofagia hyvin mahdollisesti johtaa myöhemmässä iässä vieläkin pahemmiksi käyttäytymisongelmaksi. Joutunen varmaan irtisanoutumaan päivätyöstäni tai ainakin hakemaan vuorotteluvapaata, jotta kykenen estämään Armaksen tylsistymisen. Selkeästikään kolmesta neljään ulkoilua päivässä, yhdestä kahteen henkilökohtaista treenisessiota, muutama sisäpainisessio Uskon kanssa, Oivan kanssa pihalla vauhtijuoksutreeni ja kissan kanssa piilosen leikkiminen ei riitä.

Olin jo täyttänyt ja lähettämässä ilmoitusta irtisanoutumisestani omalle pomolleni, kunnes huomasin, että tylsyys liittyy usein oman ulosteen syömiseen. Tätähän Armas ei tee. Hän vain tutkii omista tuotoksistaan laaduun, koostumuksen ja määrän välittömästi jokaisen suorituksen jälkeen. Lenkillä, jos kakka ehditään keräämään pussiin ennen tätä itseanalysointia, meinaa kaveri saada karmivan hepulin. Näinpä tämä ohjasi minut itseopiskelemaan freudilaisen psykologian tärkeimmät askeleet, joita nuoruudessa on muunmuassa anaalivaihe. Runsaasti oksia katkoen ja tie suoraksi vetäen tulee todeta, että pennulla esiintyy tässä kehitysvaiheessa erityisenä mielenkiinnon kohteena ulostustoiminnot ja on siten kiinnostunut omista eritteistään ja odottaa kiitosta ja positiivista suhtautumista näihin. Oma erite koetaan oman ruumiin ekstensiona, eli osana omaa itseään. Kehitysvaihe tunnistettu, check.

Eksyessäni yhä syvemmälle tutkimaan freudilaista ajattelutapaa, nousi mieleeni, että onko Armas kuitenkin psykoterapian tarpeessa. Hän on kuitenkin kasvanut kasvattilaitoksessa, jossa hänet on imettäjästään ja elämän ensi hetkien huoltajistaan erotettu jo melkoisen varhaisessa vaiheessa. Isäänsä tuo ei ole koskaan nähnytkään. Onkohan tämä lämpimän ulosteen syönti lauman vanhimmasta uroksesta sittenkin vain reflektoiva oire siitä lämpimän isäsuhteen tarpeesta? Hän kaikilla keinoilla pyrkii saamaan jotain, mistä ei välttämättä edes tietoisesti ymmärrä jääneensä paitsi. Tosiasiahan on, että tämä kompleksinen isäsuhde ei tule korjaantumaan, vaan hänet on nyt sijoitettu asumaan elämänsä meidän jengissä, joka on joukkio perheettömiä yksilöitä. Pitkäaikaiseen psykoterapiaan ajanvaraus Armakselle. Check.

Huhhuh. On tämä rankkaa olla perrojengin pomo. Onneksi kuitenkin on olemassa Internet. Muussa tapauksessa olisin saattanut täysin virheellisesti kuvitella tämän kakkacasen liittyvän jotenkin lauman jäseneksi kasvamiseen ja aivan normaaliin pennun kasvuvaiheeseen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

<span>%d</span> bloggaajaa tykkää tästä: