Harrastelijoiden puuhasteluja

Metsät on sulia ja isolti osalti kuivia, joten nyt on aika tuulettaa. Kevät tuli vihdoinkin. Löytyi jopa ensimmäinen punkki-punkero, mutta ei se haittaa. Ollaan viikolla käyty ihan vaan vahingossa pitkiä lenkkejä. Ovesta ulos astuessa on ajatuksena ollut pieni päivälenkki, mutta jostain syystä metsät oikein kuiskuttelevat tutkimaan vielä itseään. Tämä on tuttu ilmiö, kun ostaa uudet kengät. Kengät vain haluavat toteuttaa sitä omaa olemassaolon tarkoitustaan eli pitää kenkien päälläpitäjää liikkeessä. Aina jälkeenpäin ajattelen, että olisi pitänyt ostaa uudet kengät jo paria viikkoa aikaisemmin, ennen kuin sitten lopulta ne ostan. En tiedä opinko koskaan ihan oikea-aikaisesti niitä hommaamaan, mutta ainakin nyt on taas hyvä töpötellä. Näinpä nyt on sydämen kyllyydestä saatu metsää, mistä talvella lumen keskellä haaveiltiin. Ehkä kohta on jo pahimmat metsän puutteesta johtuvat vieroitusoireet voitettu, jolloin tärinöistä ja stressistä voidaan luopua.

Viime viikolla Oivan onnistui voittaa matka uimalaan, mutta palkintoa ei vielä ehditty lunastaa. Kuitenkin käytiin tarkistelemassa jälleen yksi meidän suosikki luonnon uimarannoista. Itseasiassa päädyttiin juuri sinne, missä Armas silloin aikanaan ihan pienenä poikana veteen liukastui ja todisti uimataitonsa. Isommat pojathan olivat valmiina jo uimaan, mutta heidän suureksi pettymykseksi ihan vielä ei talviturkkia järveen heitetty. Saivat kuitenkin vedessä kahlailla ja siellä samassa hyperenergisessä vesihuuruisessa pilvessä pyöriskeli myös Armas. Tajusin kuitenkin, että Armakselle ei ikinä hänen elämässään ole heitetty mitään, eli tarvitaan ehdottomasti uimalakäynti, jotta saadaan tuo pentunenkin noutamaan pallo ja sitä kautta samanlaiseksi vesipedoksi kuin nuo vanhemmatkin. Odotan itsekin jo innolla vesien lämpenemistä. Joka kevät se yllättää, että miten innoissaan koirat ovatkaan vedestä ja uimisesta. Se vaan on parasta, mitä perropoika voi keksiä.

Pitäisi varmaan jo pikku hiljaa oppia se, että jos jotain pahaa jostakusta kirjoittaa tai ajattelee, niin karma kyllä rankaisee. Viime viikolla tuli kirjoitettua siitä, että keväiset tuoksut oli saanut karvaiset jengiläiset ihan höperöksi. Tällä viikolla se oli sitten pomon vuoro olla umpihöperö. Huomasin, että aikuisten jengiläisten ruoka oli hyvässä alennuksessa. Päätin tilata tätä nettikaupasta siten, että itse noudan tuotteet kaupalta. Tämä tuntui houkuttelevalta vaihtoehdolta, että saa vain ruoat nostettua takakonttiin ja kaasutettua jouset pohjassa pois kaupan pihasta. Tämä oli erittäin viisas ajatus siihen asti, kunnes aloin valita pussien määrää, ja kun jätin ottamatta huomioon sen, että jos koirien ruoka loppuu tänään, niin ei se tilaus ole niin nopeasti käsitelty, että pojat saisivat siitä ruokansa. Näin ollen jouduin tilauksen lisäksi ajaa kauppaan ja ostaa yhden ruokapussin vielä lisää. No, tästä selvisin, kun onnistuin osumaan sellaiseen ostoshetkeen, että kaupassa ei ollut ruuhkaa. Kotiin päästyäni alkoivat aivoni vihdoin jollain tasolla toimia ja nousi ”oisko voinut ehkä vähän enemmän ajatella” -fiilis, kun totesin, että nyt on sitten aikuisten koirien ruokaa ostettu kerralla 60 kg. Tähän kun lisätään se noin 20 kg Armaksen ruokaa, jota kerralla päätin myös hamstrata sen verran, ettei enää penturuokaa tarvitse ostaa, niin tulin lopputulokseen, että ei me täällä ainakaan ihan heti nälkään kuolla. Toki omasta kohdaltani voin sanoa, että ehkä voisi olla ihan hyvä, että luonto korjaisi pois tällaisen hamstraajan, mitä en koskaan ole edes ollut, koska en siedä tavarapaljoutta tai sotkuisuutta. Laiskana siivoajana on kaikkein paras taktiikka pitää kerhotilat mahdollisimman minimalistisessa sisustuksessa. Nyt pienenä pikanttina muutoksena pöydän, sängyn, telkkarin, sisäkasvin ja työpöydän lisäksi sisustukseen kuuluu 80 kg koiranruokaa. Vapise Innon Marco.

Kevään kunniaksi saatiin viettää pitkä aamulenkki enon kanssa. Oivalla ja Armaksella oli muita puuhasteluja keskenään, mutta Usko höperöityi täysin. Lenkistä ei meinannut tulla mitään, kun häntää heiluttaen ja hymyillen Usko jatkuvasti hakeutui enon lähettyville. Jos eno yritti mainita, että nyt voitaisiin hetki kävellä, niin Usko rupesi napsimaan housusta kiinni saadakseen huomiota. Toimintahan ei ole tietenkään sallittua, mutta kyseisessä tilanteessa en voinut kuin nauraa, kun eno koetti pitää housuja ylhäällä ja tästä Usko vain innostui lisää. Lopulta eno antoi periksi ja rapsutteli hellyydenkipeää herraa. Usko oli onneissaan. Samoin eno. Ainakin siihen asti, kunnes toiset jengiläiset tajusivat rapsutusbaarin olevan auki ja pyrkivät kyynärpäätaktiikalla kohti rapsutustiskiä. Huomenna tapaamme vielä karvattomat serkkutytöt, joten hauskuutta horisontissa riittää.

Käytiinpä polkaisemassa käyntiin metsätreenaus. Usko sai muutaman sadan metrin jäljen, jonka veti onnesta soikeana. Pitkään talvitelakalla ollut pallo löytyi jäljen päästä ja riemusta ei meinannut tulla loppua. Taktisesti Usko viivytteli ja kierteli paluumatkalla, jotta sai mahdollisimman kauan aikaa olla pomon ja pallon kanssa kolmisin. Oiva teki esineruudun. Hyppäsi voltin kolmella kierteellä, kun tajusi mitä oltiin tekemässä. Armas sai lyhyen pienen namijäljen, mutta hienosti nenä pysyi maassa ja jaksoi keskittyä. Tästä on hyvä jatkaa. Näitähän meidän jengi treenailee ihan vaan huvikseen. En yhtään väitä, etteivätkö karvaiset versiot voisi pärjätä hyvin kokeissakin, vaan vika tällaiseen tavoitteellisen treenin puutteeseen on ihan pomossa. Olen erittäin huono asettamaan mitään pitkänajan tavoitteita. Olen huomattavasti parempi asettamaan lyhyen ajan tavoitteita, jotka saavutettua katselen seuraavan tavoitteen. Äärimmäisen harvoin elämässäni olen päätynyt lopulta siihen lopputulokseen, mikä olisi ollut pitkänajan tavoite, vaan useimmiten olen löytänyt jotain parempaa matkalla. Toisaalta myös pomon pää ei kestä hirveän hyvin häviämistä, joten senkin vuoksi on parempi, että treenataan ihan vain omaksi iloksi kuin muille näyttääksemme hampaat irvessä ja huonolla mielellä.

Ps. Pojat tästä vieressä käskee sanoa, että kaikki nyt kuono ylös näytöltä ja rapsuttelemaan niitä omia karvajengiläisiä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: