Hyvää äitienpäivää!

Viikko vierähti ja aamulenkillä kirjoitusta pohtiessani koin luovan lukon. Koetin pinnistellen pohdiskella, että olemmeko tehneet tällä viikolla mitään mielenkiintoista tai erityistä. Tulin lopulta tulokseen, että emmehän me minään viikkona tee mitään erityisen mielenkiintoista tai ihmeellistä. Me elämme vain jengin arkea ja se on tässä kirjoitellessa ollut se tarkoituksenakin. Taltioida niitä arjen hetkiä, joita tällä hetkellä pitää tylsinä ja normaaleina. Se on sitä elämää, joka ehkä vuoden päästä on taas ihan eksoottista luettavaa. Elämä muuttuu, joten hyvä kirjata sen hetken arkea muistoksi ylös.

Tänään on äitienpäivä. Uskon karvainen äiti liittyi taivaan enkeleihin viime syksyllä, mutta Oiva onnitteli karvaista äitiään ja mummoaan, Armas lähetti vauhdikkaat terveiset omalle äitilleen. Karvattoman mummin luokse emme valitettavasti tänäkään vuonna päässeet paikan päälle. Suunnitelmissa oli, että olisimme kahvitelleet ulkona, mutta sää teki suunnitelmasta mahdottoman toteuttaa. Soitimme kuitenkin mummille, joka selkeästi ilahtui lapsensa ja kolmen karvaisen lapsenpentunsa soitosta. Sovittiin, että nyt kun kevät koittaa ja mummikin voidaan vihdoin siirtää hyvillä mielin ulkoruokintaan, niin käymme jengin voimin pistämässä pienen vauhtishown pihalla pystyyn. Tulee vaihtelua vanhustenkin kotiin. En tiedä pitäisikö olla huolissaan vai ei, kun mummi kertoi puhelimessa, että he ovat vaaripapan kanssa keskittyneet viime aikoina lähinnä murhiin. En täysin saanut selville, että ovatko he passiivisessa roolissa seuranneet murhasarjoja televisiosta vai kannattaako minun aivan varmuudeksi seurata uutisia, jos murhasarja sieltä jossain vaiheessa paljastuu. Murhia, murhia. Sitä mummi toisteli. Ehkä olisi mukavampi, jos saisivat vaihteeksi ainakin viikoksi keskusteltavaa siitä, kuinka vauhdikkaasti karvaiset jengiläiset pistivät pihalla juosten.

Kuten jo aikaisemmin mainitsin, niin tämä viikko tuntui tylsältä. Tätä viikkoa voisi kutsua odotteluviikoksi. Lenkkejä käytiin kiertämässä hyvällä tahdilla, sillä lämpötilojen perusteella oli kaikkein parhaimpia lenkkisäitä. Kuitenkin koko ajan sitä toivoi, että puut vihdoin puhkeaisivat vihreään lehtiloistoon ja ilma muuttuisi edes etäisesti kevättä muistuttavaksi. Mielestäni pitkän talven jälkeen ehdottomasti upeinta aikaa on ne muutamat päivät, kun metsät ovat täynnä kirkaanvihreitä upouusia lehtiä. Toivottavasti tämä näky kohtaa meitä jo ensi viikolla, kun lämmön pitäisi tulla.

Toisena odotamme tietenkin sitä, että pääsisimme vihdoin kunnolla avaamaan uinitikauden. Puhelin muistuttaa aina vuosien takaisista päivistä kertoen kuvilla tarinoita siitä, mitä vuosien varrella samalla päivämäärällä on tapahtunut. Siellä on ollut tarjolla jo viikon ajan uimamaistereiden hymyileviä ja onnellisia kuvia. Toivottavasti kuvat eivät kauaa siellä ole veitsiä, jotka kääntyilevät päivittäin haavoissa. Tervetuloa kesä ja lämpö! Tervetuloa märän koiran tuoksu ja vauhtikakat! Tervetuloa hermoja raastavat ensimmäiset uimakerrat, kun harjoitellaan vetämättä veden lähistölle liikkumista! Tervetuloa se kaikki tärinä ja vikinä, mikä vesihulluista innostuneista karvaisista miehistä lähtee, kun tietävät pääsevänsä tekemään sitä, mihin heidät on luotu!

Viikkoon mahtui myös ärsytystä. Sattuipa niin, että muiden menojen takia kävin väärän markkinahallitsijan omistamassa ruokakaupassa. Pojilta olivat loppuneet tikut, joita saavat aina silloin kun minäkin syön. En löytänyt valmistetta, jonka yleensä ostan, vaan mitään ajattelematta otin kaupan oman merkin tikkuja pussillisen. Muutaman päivän kuluttua Usko alkoi nirsoilla aamuruoasta. Lihapulla meni pitkän pohtimisen jälkeen, mutta edes piimää ei juonut. Seuraavana päivänä Oivan ruokailussa näkyi samankaltaista hidastuneisuutta. Annoin närästyslääkkeet ja mietin, mistä asia voisi johtua.

Ulkona on nyt maasta pukannut kunnolla ruohoa, joka on kaikkien lempiherkkua. Armas tuntuu olevan seuraavan sukupolven moottorilla ja tekniikalla varustettu yksilö, sillä hän selkeästi täydentää vähintään puolet kuluttamastaan energiasta biopolttoaineella. Niin paljon hän ruohoa söisi. Usko ja Oiva, jotka mielestäni ennen olivat kuin laiduntavia lehmiä, ovat nyt kohtuullisuuden rajoissa ruohoa nauttivia otuksia. Syytinkin siis ensin ruohoa tuosta huonosta ruokahalusta, vaikka jäinkin epäröimään. Sitten lopulta huomasin lukea etiketin, mitä kyseiset tikut on syöneet. Vertailuna siihen valmisteeseen, mitä yleensä ostan, oli lista huomattavasti pidempi. Tikut sisälsivät mielestäni hyväksyttävien aineiden lisäksi: glyseriiniä, tärkkelystä, suolaa, sokeria ja sorbitolia. Hermostuin totaalisesti. Ensimmäiseksi itselleni ja sen jälkeen tuotteen valmistajalle. Muiden aineiden vaikutuksen koiran elimistöön tunnistin, mutta en sorbitolin. Löysin netistä kuitenkin lääketieteen lisensiaatin tutkielman, jossa sorbitolia oli käsitelty. Tutkielmassa oli maininta sorbitolin käytöstä laksatiivina myrkytyspotilaan myrkkyjen poistossa. Onko tämä syy siihen, miksi tuotteessa on sorbitolia? Eli, kun tiedetään että tuote sisältää täysin turhaa ja koiralle myös haitallista tuotetta, niin lisätään laksatiivina toimivaa sorbitolia, jotta myrkyt poistuisivat mahdollisesti nopeammin elimistöstä? Sorbitolista kuitenkin tutkielmassa kirjoitetaan myös myrkkynä itsessään. Tämän allekirjoitan itsekin. En ehkä sorbitolia ole koskaan liikaa nauttinut, mutta toista sokerialkoholia kyllä, ksylitolia. Olotila pienen ksylitolilla makeutetun pastillirasian jälkeen ei ole se kaikkein hehkein.

Miksi ihmeessä en tarkistanut paketin sisältöä siinä vaiheessa, kun sen ostin? Viime aikoina on puhuttu runsaasti koirien ruoan bisneksestä: tuotteet, jotka on valmistettu halvalla ilman ajatusta tuotteen terveellisyydestä koiralle, saatika sitten ihan täydellisistä ruokaväärennöksistä. Minulla siis olisi pitänyt olla järki ja tieto katsoa noita selosteita ja valita sen perusteella, mitä ostan. Olin vihainen itselleni, kun aiheutin taas vaihteeksi turhaa terveydellistä epämukavuutta jengiläisille. Tällä kertaa tilanne ei onneksi päässyt niin vakavaksi, että olisi yöripulille pitänyt kavereita päästää. Öisin herääminen on kahdesta syystä ärsyttävää: ensinnäkin siksi, että yöunet katkeaa, mutta eniten siksi, että luultavasti aina omilla tekosilla on ollut vaikutusta ripuliin.

Oma onni on ollut, että olen löytänyt aikuisille koirille ruoan ja namit, jotka tuntuu olevan terveydelle hyväksi. Namit on mahdollisimman puhtaita ja ruoka on supersensitiveä, eli siitä on poistettu ylimääräistä kuonaa pois. Näin ainakin uskotellaan ja siihen uskonkin, sillä kaikki voivat hyvin. Mielelläni kokeilisin ja kannattaisin suomalaisia valmisteita, mutta heidän valikoimansa on toistaiseksi suppea. Etikettejä seuratessa silmään osuu aina joku raaka-aine, jota en uskaltaisi kenellekään jengiläiselle kokeilla. Erään ystäväni ruoanvaihto ja ruoan kokeilu -puuhasteluja katseltuani olen tullut tulokseen, etten muuta valmistetta edes kokeille, ellei se vahvasti ole todennettu, että se sisältää juuri niitä tuotteita mitä tiedän koirien vatsan kestävän ja mitkä itsekin uskon koirille olevan hyödyllisiä. Kerran kun koiran mahat saa sekaisin, niin siitä taistelu takaisin normaaliin arkeen kestää viikkoja. Myönnän olevani kansainvälisessä mittakaavassa naiivi, kun uskon, että ihmiset ovat edes jokseenkin rehellisiä. En tätä naiiviutta halua kokonaan menettää, sillä se on yksi suomalaisen menestyksen salaisuuksia: ihmiset ovat täällä pitkälti sanansa mittaisia. Kuitenkin muistutuksena tuli taas, että jos meinaa jotain uutta joskus ostaa ja kokeilla, niin täytyy kahta tarkemmin vielä tutustua tuotteeseen ja pohtia, onko tämä kokeilun arvoista.

Kaikesta huolimatta meidän jengi toivottaa kaikille äiteille, karvaisille tai karvattomille, hyvää äitienpäivää. Lisäksi toivotamme hyvää juhlapäivää kaikille, jotka kokevat olevansa äitejä,  äidin kaltaisia, äitihahmoja tai äidin korvikkeita. Eihän äitiyden ainoa kriteeri voi olla se, että on jonkun kantanut ja synnyttänyt tähän maailmaan. Aurinkoista kevättä!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: