PR-hommia

Puut ovat puhjenneet täyteen kukoistukseen sekä lehtien että siitepölyn osalta. Näyttää kesältä, mutta lämpötilat ovat hieman hillinneet uusia pallopioneerien kertausharjoituksia järvessä. Pioneerit ovat kuitenkin pitäneet kunniallisesti yllä pallopioneereille tärkeää niin sanottua vesituntumaa. Tarkkaavaiset ja työtehtäväänsä vihkiytyneet perrolaiset eivät jätä yhtään vesilähdettä tutkimatta, oli kyseessä sitten oja tai suonsilmä, josta pomo joutuu välillä sankareita käydä Pekka Niskan kanssa irroittelemassa. Pioneereille vesi on elämän elementti, mutta jos vesi on täysin puhdasta, on se kuin kryptoniittia. Vesijohtovesi ei kelpaa juotavaksi, vaan jano sammutetaan mieluummin turvallisemmasta vesilätököstä. Suihku on kamalin rangaistus, mitä pallopioneeri voi kokea.

Ilman viileys on kyllä taas mahdollistanut pidemmät lenkit. Löysimme ihan lähimaastostakin aivan uuden alueen, jonne läskipyöräilijät ovat taiteilleet kunnon kulkumaastoja. Täällä onneksi sekä koiranulkoiluttajat, lenkkeilijät kuin pyöräilijät mahtuvat samoille poluille kulkemaan. Tai siis täytyy vähän ehkä korjata kirjoitusta tuon osalta. Perrojengi onnistui löytämään itselleen uuden perrojengin kerhotila, joten pääsemme tutustumaan ihan uusiin lähimaastoihin kesän alkupuolella. Niiden hienouksista minulla ei ole vielä mitään tietoa. Tiedän vain, että ympärillä on vähintään kymmenen kertaa enemmän vaihtoehtoja. Lenkkeilymaastojen lisäksi ihan kerhotilan ympäristö on sellainen, että siellä saattaa hengittää ilman että naapuripoliisit ovat samantien aidanraosta nuuskimassa. Tästä olemme tietenkin innoissamme. Pakkauspuuhat on jo aloitettu, kukin auttaa osaamallaan tavalla: Pomo yrittää järjestellä tavaroita muuttokuntoon, Usko tunkee päänsä koko ajan pakkaussessioon mukaan ja tuplavarmistaa jokaisen esineen muuttokunnon, Oiva parkkeeraa makaamaan aivan keskelle muuttopuuhia, eli siis käytännössä on jatkuvasti tiellä ja nuorimmaisena Armas kuljettelee pitkin poikin kaikkea mitä vaan ikinä suuhunsa saa kuten teippurullia, pusseja, laatikoita ja työkaluja. Tähän kun vielä lisätään kissa, joka tunkee itsensä jokaiseen laatikkoon tai kaappiin, ja on äärimmäisen pahantuulinen, jos hänet sieltä pois häädetään, niin muuttopuuha muuttuu siitä normaalista leppoisesta toiminnasta vieläkin rennommaksi ja hermoja säästävämmäksi.

Nykyisessä perrojengin kerhotilassa siis on pienimuotoinen kaaos päällä. Tämän vuoksi olemme panostaneet kovasti ulkoiluun ja pomon taktiikkana on ollut väsytystaktiikka, tavalla millä tahansa. Normaalilenkkeilyn ja muutaman pikapulahtamisen lisäksi olemme olleet sosiaalisesti aktiivisia. Karvaiset jengiläiset pääsivät pitkästä aikaa vaaripapalle viemään ruokatilauksen. Pomo kun vielä kaivoi ruokakassia perromobiilista ulos, istuivat karvalliset jengiläiset sotilaallisesti asennossa portailla odottamassa kauppareissusta saatavaa juustotippiä. Tai taisivat kaikki saada kaksi juustotippiä, kun pomo ei ollut viipaleiden määrää rajoittamassa. Kuulemma pitää antaa pois, ettei mene pahaksi.

Kiitokseksi juustoista tarjosivat karvajengiläiset modernin tanssiesityksen vaaripapan takapihalla. Tähän esitykseen yhtyi myös karvainen serkkutyttö, joka omalta osaltaan lisäsi syvyyttä tarinan kerrontaan tanssin keinoin. Paikalla ollut modernin tanssitaiteen uranuurtaja kuvaili näytöstä paikallislehdessä näin: ”On modernin tanssitaiteen suurimman mullistuksen aika. Kikkarakarvaiset jengiläiset hurmaavat sulavalla liikehdinnällään ja vangitsevat katsojan pidättämään hengitystään ja odottamaan seuraavaa liikettä. Tanssin myötä katsoja vaipuu kuin kuplaan, jossa kaikki muu unohtuu ja jopa lentävät ruohontupot, jotka vauhdikkaan polkaisun alta irtoavat, lisäävät tanssin intensiivisyyttä entisestään. Perrojengi on kehittänyt omalaatuisen taiteenlajin, jossa yleisö otetaan keskeiseksi ja aktiiviseksi toimijaksi esitykseen. Yleisön jalkojen juuressa tehdään sulavia ja akrobaattisia kuperkeikkoja, nostatetaan intensiivistä jännitystä kulkemalla jalkojen välistä sekä annetaan yleisön huokaista ja luopua tanssin suomasta innostuksesta samalla kun esiintyjät lysähtävät tanssin päätteeksi yleisön jalkojen juureen vetämään henkeä. Serkkuperron läsnäolo tuo syvyyttä tarinankerrontaan, sillä ikiaikainen rakkaustarina on kaiken taiteen ehtymätön tarinan lähde”.

Liekö kyseessä sitten ollut herkän taiteellisen tanssiesityksen tuoma julkisuus vai mikä, mutta kaikki karvaiset jengiläiset palkattiin PR-hommiin. Hieman ehkä saattoi pomoa jännittää, sillä Armas ei niitä hommia ole koskaan tehnyt, joten en ollut täysin varma hänen käyttäytymisestään. Toisaalta, Usko on näitä hommia tehnyt ja tiedän tasan tarkkaan, mitä hän tekee, joten hänen kanssaan sai myös jännittää mitä yleisö pitää astetta intensiivisemmästä rakastajasta. Ainoastaan Oivasta saatoin sanoa, että hän ehdottomasti antaa jengistä täydellisen kuvan. Onhan Oiva maailmankaikkeuden kiltein poika.

PR-keikka tapahtui metsätien varressa kasvatusyksikön edustajien kanssa. Heitä oli tullut tapaamaan eräs jengi, jotka etsivät itselleen ensimmäistä karvallista jenginjäsentä. Me liityimme hetken päästä joukkoon esittelemään myös uroksia. Ainakin he pääsivät kunnolla tutustumaan rotuun, sillä kahdeksan karvaversiota esittelivät ylpeänä omaa luonnettaan ja ominaisuuksiaan. Oiva tarjosi tottuneesti takapuoltaan kaikkien rapsuttavien käsien eteen. Usko sen sijaan toimi kuten Usko nyt aina toimii. Hän ei kysellyt, että haluavatko vierailijat suudelmia, vaan heille niitä annettiin vähintään puoliväkipakolla.  Hän on ansainnut nimityksen espanjalainen rakastaja.  Onneksi vierailijat ottivat tämän positiivisesti ja Uskohan vain nautti siitä, että sai niinkin suuressa porukassa jätettyä itsestään lähtemättömän muistijäljen. Armaskin innostui rapsutuksista samantien, mikä hieman yllätti. Olihan tilanteessa jo viisi muuta koiraa ja täysin tuntemattomia ihmisiä. Kuitenkin nähtävästi on jotain rohkaisupeuranpapanoita tullut syötyä, sillä itsensä esittely sujui ilman minkäänlaista ujostelua. Armaksen luonne ja asenne tuntuu paranevan päivä päivältä. Jo nyt poika on huippuluokkaa, niin mitäköhän voi tulevaisuudesta odottaa.

Lopulta tämä karvaton jengi tuntui edelleen olevan sitä mieltä, että heille saattaisi perro olla oikea jengin jäsen. Se on kiva käydä näyttämässä tällä tavalla käyttäytyviä perroja. Hälvennetään vaikka yksi ihminen kerrallaan sitä ennakkoluuloa, mikä usein näistä koirista omiin korviin kantautuu. Meidän pojat kuten kasvatusyksikön neidit ovat ihmisystävällisiä ja omalaatuisen hauskoja vesseleitä.

Karvaisten jengiläisten käskystä lisään kuitenkin tähän loppuun sen, että vaikka he ovat ystävällisiä ja mukavia ihmisille, niin sinne meidän uuteen perrojengin päämajaan on silti ihan turha yrittää tunkeutua ilman lupaa. Jos karvaiset jengiläiset ei pelota, niin vähintään sitten pomoa kannattaa pelätä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: