Uudet kerhotilat!

No niin. Vihdoin on saatu urakka valmiiksi. Aikaisempi kerhotila on purettu, kaikki kaapissa olevat pluurankelit on joko pureskeltu tai muuten taitavasti hävitetty. Uuteen kerhotilaan olemme saaneet aseteltua kaikki tavarat paikoilleen ja karvaversiot ovat onnistuneet löytämään jo parhaimmat pötköttelypaikat.

Mieli ja hermo lepää hiljaisuudessa. Korkeintaan yhden naapurin pihaan tulevan auton äänet kuuluvat sisälle, mutta muuten ei tarvitse korvia mölyhaitalle altistaa. Pihalla kuuluu välillä toisilta jengiläisiltä haukkuja, mutta nopeasti on opittu tunnistamaan ne äänet vain sellaisiksi turhanpäivisiksi louskutukseksi. Kovemmalla äänellä sitä jotkut ihan meidän reviille asettuneet muut naapurit puhua pölpöttävät. Tässä lähinaapureita johon olemme tutustuneet:

Pienen puuston jälkeen omassa kerhotilassaan asustelee ainakin yksi karvaton setämies. Hän tuli muka sattumoisin muuttokuormaa purkaessa puhdistamaan ulkopuolelta ikkunalautojaan juuri meidän jengin puolelta. Mies toivotti meidät tervetulleeksi. Vanhemmat karvaiset jengiläiset pyyhälsivät miehen luokse kuultuaan hänen puhuvan pomon kanssa ja tekivät hänet vaarattomaksi. Nyt karvaton olento saa omalla reviirillään puuhastella omiaan, häneen ei tarvitse kiinnittää huomiota.

Lisäksi yksi karvaton olento kuljettaa Kanadan Labradorin alueelta alunperin muuttanutta noutajaa. Tuo karvainen olento on mahdollisesti ihmisrakkain olento, mitä jengiläisistä kukaan on kohdannut. Hihnan toisessa päässä oleva karvaton kaveri tuskin koskaan ehtii töihin ajoissa, kun Kanadalainen parkkeeraa pyrstölleen ja kieltäytyy liikkumasta ennen huomionosoituksia.

Ihan vastapäätä asuu tiibetiläisiä lyhytkuonoja, jotka aina välillä kuuluvat, mutta eivät juurikaan näy. He eivät meidän jengille ole uhkana. Meidän ei heidän puolelleen tarvitse edes vilkaista, kun toisessa suunnassa odottaa luonnon kauniit maisemat.

Lisäksi naapurustosta olemme tavanneet Kirkkonummen Masalasta muuttaneen Tikkojen perheen. Herra Tikalla tuntuu olevan hieman ylimääräistä stressiä, sillä hänet olemme tavanneet usein hakkaamassa nokkaansa puun seinää vasten, vähän niinkuin pomonkin välillä tekisi mieli. Hän kuitenkin mielellään jää meitä tarkkailemaan. Hieman on hiljainen mies, mutta se sopii suomalaiseen sielunmaisemaan. Samaa ei voi sanoa herra Fasaanista, joka kokee olevansa tämän kulmankunnan sheriffi. Hän töpsöttelee kerhotilan vieressä olevalla polulla kuin mikäkin maailman omistaja. Huutelee siellä usein aamuisin ja tietenkin öykkärillä on ympärillään innostunut kanalauma. Miksi se onkaan niin, että kaikki naiset rakastuvat tällaisiin öykkärirenttuihin?

Naapurustossa ehkä eniten on tutustuttu Hyttysten sukuun. He tuntuvat sikiävän minkä kerkiävät. Tekisi melkein mieli laittaa heidän postilaatikkoon ohjeita perhesuunnittelusta. Pomo on kuitenkin tutustuakseen muutamana päivänä tarjonnut koko suvulle maittavan veri-illallisen. Hieman olisi pöytätavoissa opiskelemista, kun jokainen näistä suorastaan imaisee aterian sisuksiinsa. Muutama sen sijaan inisee kiitokset suoraan korvaan. Pienistä naapureista toista sukua kohtaan jouduimme aloittamaan kemiallisen sodan. Punkeroisten perhe yritti varsinkin karvaisten kavereiden ihon alle päästä tunkeutumaan. Tämä ei käy meille, joten täytyi kieltäytyä tutustumasta heihin. Onneksi keinot tuntuvat löytyneen.

Takapihan kautta olemme lähteneet tutustumaan paikallisiin nähtävyyksiin ja täytyy sanoa, että en voi edes uskoa, kuinka onnellisia saatamme olla, kun saamme lenkit tehdä tällaisessa maastossa. Vielä viikon asumisen jälkeen ei mitään sen suurempia johtopäätöksiä voi tietenkään tehdä, mutta tuntuu, että koko jengi on saanut enemmän tilaa hengittää ja olla. Täällä näkee aikaisin aamusella kuinka ihmiset käyttävät koiriansa yövaatteissa aamupissalla, naapurit tervehtivät eivätkä vain katoa takaisin luoliinsa kun näkevät toisen ja täällä kuulee hiljaisuuden ihan omassa terassilla eikä tarvitse ajaa minnekään kauas sitä etsimään. Ainakin toistaiseksi voin siis sano, että tämä kerhotilan löytyminen ja hankkiminen on ollut parasta pitkään aikaan!

Pysykää kuulolla, sillä kun pomo vihdoin alkaa heräillä muuton aiheuttamasta koomasta, niin varmasti edessä tulee olemaan huimia uusia seikkailuja!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: