Epäonninen juhannusviikko!

Juhannustaikoja:

Asettele juhannusyönä kolmelle karvaiselle setämiehelle tyynyt vuoteeseesi ja lausu kolme kertaa: ”hyvä poika, hyvää yötä”, niin saat kolme uskollista elämänkumppania vuoden jokaiselle päivälle.

Tuo on ollut toimiva itselleni nyt jo kahdeksan juhannuksen ajan. Toki aloitin aloittelijan tasolta yhdellä setämiehellä, mutta tänä vuonna pääsin jo Master -tasolle kolmen uskollisen kumppanin määrillä. He ovat pysyneet siinä, vaikken muita juhannustemppuja ole tehnytkään.

Viikko alkoi hieman kurjasti, kun Usko onnistui saamaan anturaansa haavan. Olimme uimassa ja Usko tapansa mukaisesti meni kaislikkoon pyörimään. Kerhotiloihin palattua huomasin veritippoja lattialla. Tutkin kaikkien tassut, vaikka lopulta totesin, että tietenkin haava oli Uskolla. Tuolla vanhimmalla jengin karvajäsenellä ei vielä näin senioripäivinäkään ole itsesuojeluvaistoa. Mieleeni nousi jälleen muutaman vuoden takainen puun läpi juokseminen. Jotain työtehtävää piti niin vauhdikkaasti hoitaa, ettei edes puuta huomannut. Työtehtävän suoritettua poika tuli luokse ja huomasin, kuinka pienestä oli kiinni, etteikö silmä olisi lähtenyt törmäyksen mukana. Onneksi kuitenkin vain nahka ruvella silmän ylä- ja alapuolella. Vertasin tuota tilannetta nyt tapahtuneeseen. Tulin lopputulokseen, että haava tassussa ei ole ollenkaan niin kamala tai dramaattinen verrattuna tuohon tapaukseen, joten huokaisten aloin hoitaa tassua rutiininomaisesti.

Onneksi Usko on maailman paras potilas. Luottamus pomon hoitoon on 100% ja hänelle saa tehdä mitä vain. Se helpottaa tekemistä, vaikka oikeastaan on aika surullista, että tiedän Uskon olevan hyvä potilas. Pohdin illalla tikkauksen tarvetta, mutta onneksi haava ei ollut kovin syvä ja vuoto loppui. Näinpä puhdistin haavan, laitoin ehdotonta suosikkiani, eli pihkavoidetta, ja käärin jalan pakettiin. Haava oli tietenkin siinä hyvässä takajalassa, joten päivien aikana sain käyttää kaiken ammattitaitoni, että sain paketoitua jalkaan sen verran pehmikettä, että sillä saattoi kävellä kivuttomasti. Lisäksi jouduimme harjoitella peruuttamista, jotta Usko käyttäisi jalkaa paketista huolimatta.

Uskon mielestä itse haavahan ei ollut se pahin asia tässä, vaan se, ettei häntä voinut ottaa uimaan mukaan. Lämpö kun oli mitä oli, niin lenkkejä ei voinut tehdä. Tai olisi voinut, jos sen olisi tehnyt yöllä klo 23-06 välisenä aikana. Niinpä toiset pojat kävivät lenkillä joessa uimassa. Usko osaa täydellisen syyllistävän katseen, kun häntä ei uimaan otettu. Aivan kamalaa. Olen varma, että Usko suunnitteli jo karkaamista eläinten turvakotiin, kun hän tällaista vääryyttä joutui kokemaan.

Onneksi haava meni umpeen nopeasti ja jo loppuviikosta saattoi sidoksen jättää pois ja ottaa jälleen kaikki kolme päivittäisiin toimiin mukaan. Tai niin. Sitten siinä lopulta kävi niin, että pomonkin toinen takajalka meni epäkuntoon ja kävelyä piti hieman vähentää. Muut jengiläiset eivät toki pahakseen pistäneet, sillä se tarkoitti vain sitä, että uintia tuli vieläkin enemmän.

Nyt, kop kop kop, kaikki ovat kutakuinkin ruumiin ja sielun voimissa ja valmiina ottamaan vastaan tulevan viikon. Sääennuste ei näytä olevan ihan meidän puolella, kun lupaa tätä tuskaisen kuumaa tulevaisuuteenkin, mutta aina on toivo, että suomalainen kesä yllättäisi meidät ja saisimme loistavat lenkkeilykelit. Näkemistä ja tekemistä olisi paljon.

Yhden kävelylenkin pääsimme onneksi tekemään. Kävimme esittelemässä upeita maisemia vieraille. Juhannuspäivänä kerhotilaan saapui sekä karvallisia että karvattomia vieraita. Jengiläiset ottivat nämä tunnetut liittolaiset vastaan sydämellisesti heti sen jälkeen kun Usko oli kuulustellut heiltä turvasanat ja varmistettua ettei heillä ole mitään kiellettyjä aineita tai välineitä mukanaan. Kukin karvaton siis joutui istuutumaan ja kestämään muutaman minuutin intensiivisen kasvojenpesun.

Usko rakasti karvattomia kavereita ja parhaillaan istui kahden karvattoman kaverin rinnalla samanaikaisesti ja kertoi onneissaan kuulumisiaan. Oiva joutui totaaliseen hormoniryöpytykseen, kun aivan ihanan hajuinen neiti astui ovesta sisään. Armas olisi mieluummin leikkinyt tulokkaan kanssa, mutta neiti ilmoitti Armakselle, ettei se käy päinsä. Lopulta Armas tyytyi pyörimään karvattomien läheisyydessä. Armas ei onneksi ota itseensä, vaan osaa aina ottaa tilanteesta positiiviset puolet haltuun.

Sen verran intensiivinen vierailu oli, että vieraiden vihdoin lähdettyä, kaatuivat kaikki kolme karvallista ja yksi karvaton pomo kyljelleen ja uni tuli nopeasti. On hyvä, että oli tällainen ylimääräinen vapaapäivä, että ehditään ottamaan akkujen lataus ennen uuden työviikon alkua.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: