Positiivisia ajatuksia

Kaikista viikon tunteista huolimatta päätin, että tähän en kirjoita mitään negatiivista, vaan keskityn vain viikon positiivisiin asioihin. En siis valita tästä ikuisuuden jatkuvasta perkeleen kuumuudesta joka estää elämästä, kuumuudesta ja liikkumattomuudesta johtuvasta koirien levottomuudesta, paarmoista tai ala-arvoisista uimaleluista, jotka ei kestä edes yhtä uintikertaa. Kuitenkin myönnän, että positiivisiin tunnelmiin on vaikea päästä, joten tästä tulee varmastikin historian lyhyin postaus. Yritin kuitenkin kovasti etsiä positiivisia ajatuksia:

1. Kerhotila on kohtuu viileä. Kauhulla mietin, että mitä oltaisiin tehty, jos oltaisi jouduttu kesää viettää edellisessä tilassa. Siellä on varmasti yli 30 astetta lämpöä ja aurinko paistaa suoraan sisään keskipäivästä iltaan. Tässä kerhomajassa lämpö on 22 astetta eikä tarvitse mitään pöhöttimiä. On siis onneksemme yksi paikka, jossa olemme turvassa. Ei edes haittaa, että ilmalämpöpumpun asennus jäi syksymmäksi. Toivottavasti jokainen karvajengiläinen omissa kerhomajoissaan saa itselleen edes jonkun viileän nurkan. Näillä meidän jengin huligaaneilla on vielä sekin hyvä puoli, että turkin voi ajella pois kuumuudella, niin olo helpottaa jo senkin puolesta. Lämpöhalvaus tai auringonpistos ei ole leikin asia, jota en ainakaan koiralle haluaisi tapahtuvan.

2. Uintipaikka löytyy ihan vierestä. Jokeen ei tule levää, joten siellä voi uida aina. Vähän tylsää että lenkit on lähinnä vain uimista, mutta kuitenkin saamme uida. Aamulla kun käy, niin pojat jaksaa uida pitkään, kun lämpötila ei ole vielä noussut paahtavaksi. Pomo viilentyy seisoessa polviin asti vedessä. Kaikenmaailman uivia eläimiä näkyy siellä meidän kanssa sulassa sovussa. Lintujen merkkiä en tunnista, mutta eipä nekään erota koirien rotua. Linnut lentelee pitkin poikin metsästäen aamupalaa. Lisäksi joku isompi vedessä liikkuva nisäkäs on uinut joen vastarannalla useamman kerran. En edes uskalla lähteä arvailemaan lajia, kun se hyvin mahdollisesti menisi ihan päin metsää. Ruskea pää kuitenkin sulavasti vedessä liikkuu.

3. Vaikka harmittelen sitä, että en ole koko täällä asumisen aikana voinut tehdä sitä mistä nautin eniten, niin olen löytänyt monia paikkoja, jotka vain odottaa vierailua. Eli pidän siitä, että otan kauppareissulle tai muulle asiointimatkalle perromobiilin täyteen jengiläisiä ja käymme matkalla sitten maakuntamatkailemassa ja tutkimusmatkoilla. Pääasiassa käymme siellä, mihin normaalit ja tervejärkiset eivät mene. Eilen kauppareissulla kävin katsomassa, mitä naapurikunta sanoo koirien viemisestä lenkkipoluille. Olin aidosti erittäin iloinen, sillä pitkän kieltokyltin sisältö oli se, että koirat saivat olla lenkkipolulla kytkettynä. Sitä kun on elänyt sen verran monta vuotta nihkeissä kunnissa, joissa on koirien vieminen lenkkipoluille kielletty, on mukava olla nyt alueella, jossa päättäjillä ei ole kaktus pystyssä anuksissaan jolloin eivät kiukuspäissään halua kieltää kaikilta kaikkea mikä voisi tuottaa iloa. Ymmärrän täysin, että koirien pitää käyttäytyä hyvin lenkkipoluilla, mutta totaalinen kieltäminen on älytöntä.

4. Emme ole kesälomalla. Eli kolme viikkoa vielä voi paahtaa miten paljon tahtoo. Meillä päivät menevät kuitenkin työnteossa. Elokuulle on vahva usko ja toivo saada ainakin noin 10 astetta viileämpiä ilmoja. Emme tänä vuonna varaakaan mökkiä, sillä käytännössä muutimme sellaiseen. Tavoite on kuitenkin sama, eli lomalla läheisten kansallispuistojen ja muiden ulkoilualueiden koluaminen.

5. Saamme olla täällä, missä on metsää ja puiden varjoissa saa sentään 10-15 min kävelyitä tehtyä myös päivällä. Lisäksi onhan kesäinen maalaismaisema kaunis. Ihan kun eläisi luonnon luoman taideteoksen sisällä.

Noin. Löytyihän sieltä montakin positiivisia ajatusta. Juuri nyt kaikki on hyvin. Karvaiset jengiläiset pötköttelevät pitkin poikin kerhotiloja ja pomolla on uusi ristikkolehti täytettävänä. Ekstrahelppo, jotta tulee onnistumisen tunteita. Nautin siitä, että aamupäivän uiminen vielä viilentää ja hillitsee tylsyyttä itse kullakin. Tai lähinnä Oiva ja Armas uivat. Usko painui rantaheinikkoon ja tuhisi siellä pallonsa kanssa. Maailman paras leikki on painaa pallo tassulla veden alle ja odottaa että se ponnahtaa pintaan. Oiva hakee omaa palloaan kuin työkone. Armas noutaa omaa leluaan vähintään omalaatuisesti sukellellen. Kyllä me sitten talvella taas unelmoidaan uimiskeleistä, auringonpilkahduksista ja eloisasta luonnosta.

2 vastausta artikkeliin “Positiivisia ajatuksia

  1. Onnenjengiläiset kun teillä on joki!

    Meidän mökki on kuivanmaan mökki. Ostimme innokkaalle uimaripojallemme sinne altaa. Tämä hyväkäs kastelee siinä tassun tai pari ja äkkiä pois.

    Järveen kyllä juostaan yhtään empimättä 😲

    Liked by 1 henkilö

    1. Ei meillä sentään ihan omasta pihasta pääse uimaan, että 5 min matka sinne. Olen tullut siihen tulokseen, että se on positiivista, koska jatkuva veden läheisyys saattaisi aiheuttaa oikosulun näiden päähän. Eilenkin Usko innoissaan kuljetti palloa heitettäväksi ihan viattomalle kalastajalle. Oli paljon paremmat heitot kuin pomolla. Uima-altaassa on varmaankin puhdasta vettä, mikä on vähintään epäilyttävää 😁

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: