Syksyn värejä

Jengi on tällä viikolla joutunut toteamaan ajan vauhdikasta kulkua. Armaksen syntymäpäivä lähestyy ja pieniä valmisteluja on täytynyt tehdä sen puolesta. Toistaiseksi näyttää vahvasti siltä, että tuo pieni harjoittelijajäsen verivalalla yhdistetään täyspäiseksi jengin jäseneksi. Onhan tuo jo vakikaluste. Ja kooltaan jo isoin. Tuo jykevä pää ja vahva sporttinen kroppa on muuttunut erittäin miehekkääksi. Onneksi korvien välissä on kuitenkin vielä hymyilevä ja iloinen pieni poika. Toivottavasti korvien väli ei muutukaan. Jokainen tarvitsisi oman elämänsä Armaksen ja maailma muuttuisi paremmaksi hetkessä.

Kasvu on aiheuttanut myös pantahaasteita. Nuoren miehen pannasta ollaan kasvettu yli jo aikapäivää sitten. Sen jälkeen Armas on käyttänyt isompien jengiläisten pantoja, mutta täytyy todeta, että jos ne ovat jääneet käyttämättä isoilla pojilla, niin tuskin ne toimii uudella tulokkaalla. Ollaan kokeiltu Oivan valjaita, mikä on ihan kiva varustus, mutta päälle pukeminen vie turhaa aikaa, varsinkin jos on lyhyempi lenkki edessä. Sopivia pantoja löytyy, mutta näissä on pätkä metalliketjua, joten kaulan alueelta karva värjäytyy heti harmaaksi. Ei jatkoon. Sitten on vielä isommat pannat, mutta sehän nyt on ollut vielä huonompi vaihtoehto. Varmaan on sopiva, jos karva olisi täyspitkä, mutta nyt panta on liian löysä. Onneksi Armas on kiltti ja avulias. Muutaman kerran olen nähkääs vilkaissut Armaaseen, joka on luiskauttanut pannan kaulastaan ja kantaa pantaa suussaan. Kyllähän sekin periaatteessa hihnassa kulkemisen kriteerit täyttää kun narun molemmissa päissä on kohteet, mutta ei pitkässä juoksussa ole hyvä vastaus. Tämän perusteella kuuklettelin pantoja ja löysin ainakin kuvan perusteella kivat ja käytännölliset pannat. Jokaiselle kolmelle siis tulossa samanlaiset. Isojen poikien käyttöpannat kun ajavat kyllä asiansa, mutta ovat melkoisen karmivan näköiset. Tämän vuoksi heillekin vähemmän rämeiset lookit tulossa. Ensi viikolla tätä pakettia voi odottaa saapuvaksi.

Viikolla päästiin todistamaan ruskan ensiaskeleita. Sitä onkin saanut tänä vuonna odottaa. Edelleen enemmistö väristä on vihreää. Kuitenkin jotain väriloistoa onnistuttiin löytämään. Jengiläiset veivät väriloistoa metsästämään myös karvattoman enon ja karvattoman tädin. Lisäksi karvallinen serkkutyttö halusi myös tuoksuttelemaan uusia maisemia. Serkkutyttö oli taas niin ihana. Armaksen kanssa painiminen oli kivaa. Lisäksi Armas keksi ihan uusia taklausliikkeitä. Lopulta Armas siirtyi ruskan metsästykseen ja Oiva keskittyi läheisesti yhden takapuolen tuijottamiseen ja seuraamiseen. Eihän se pomo voi mitenkään ymmärtää, että kuinka hyvältä joku toinen voi haista.

Muuten jengi jatkaa normaalia arkea. Lomasta ollaan toivuttu ja siis töihin kunnolla palattu. Jäänee ikuiseksi arvoitukseksi pomolle, että voiko olla tilanne, että kukaan jengiläinen ei toimi herätyskellona. Nyt kun kaksi viikkoa ollaan arkena herätty klo 6.20, niin Armas on ottanut jälleen Uskolta perityn herätyskellon roolin tosissaan. Ei kai siinä mitään, onhan se hyvä olla hereillä puoli seitsemältä aamulla arkena ja pyhänä. Ja vielä parasta on se, että kun Armas on päässyt käymään pissalla ja aamupalalla, niin hän ryhtyy tyytyväisenä parin tunnin aamu-unille. Ja me muut sitten valvotaan, kun kerran on päivään herätetty. Kyllä se on hienoa sunnuntaisinkin herätä jo paljon ennen kun telkkari alkaa tarjota edes lastenohjelmia.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: