Koiruudet ja kommellukset

Napakymppi!

Murre Salmelainen: Tervetuloa taas ruudun ääreen! Se on lauantai-ilta ja Napakympin aika. Tuosta kun Kaitsu saa vielä tassuteltua viimeiset lirutukset pianollaan, niin ollaan valmiina aloittamaan. Yleisössä meillä on tänään Kolarin karvakorvat ry:n edustajat. Katsoppas Kaitsu, kun he ovat tuoneet meille pohjoisesta asti tuliaisiksi poron papanoita. Kyllä meidän nyt kelpaa! Pistäs kuule lirutellen, niin minä kerkiänJatka lukemista ”Napakymppi!”

Puolen vuoden rajapyykki saavutettu

Yllättävän nopeasti tuo pikku sintti on jo puolen vuoden ikään kasvannut. Mihin se pentuaika oikein hurahti? Ja miten sitä voikaan unohtaa, kuinka pieni se pentu oli kotiin ensimmäistä kertaa tullessaan. Tunnen oloni melkein huijatuksi: joko joku on kääntänyt kelloa kulkemaan todella paljon nopeammin tai sitten joku on tehnyt käytännön pilan ja vaihtanut pienen pennun tilalleJatka lukemista ”Puolen vuoden rajapyykki saavutettu”

Koiran omistamisen sietämätön vaikeus

Tämä viikko kuljettiin enemmän tai vähemmän Tommi Läntisen kanssa yhteismatkaa. Via dolorosa. Sitä kun ei itse osaa käyttää järkeään, vaan aina ilman ajatuksia innostuu ja ilmoittautuu halukkaaksi lisäkouluttautumiseen. Se tarkoitti sitä, että työpäiviä kertyi joka päivä kaksi: puolikas työpäivä tuli suoritettua päivällä ja toinen puolikas yöllä. Koko viikko koostui näistä: töissä olemista, töistä poispääsyn odottamista,Jatka lukemista ”Koiran omistamisen sietämätön vaikeus”

Oispa kevät!

Lomaviikko takana. Suunnitelmissa oli ulkoilla ja lenkkeillä tehokkaasti, nukkua pitkään ja vain olla. Tässä kirjoitus yhdestä nimettömästä iltapäivästä kuvastamaan yleisesti ottaen koko viikon tunnelmaa. Lenkille pitäisi lähteä. Mitäs tässä on vaihtoehtona? Pyörätietä tai tien reunaa pitkin lenkille. Nääh, ollaan tehty sitä jo ihan tarpeeksi. Lisäksi siellä on inhottavaa jäätä alla, joten saa jännittää omituisia lihaksiaJatka lukemista ”Oispa kevät!”

Haasteita horisontissa?

Ilmat ovat hellineet sopivasti raikkaan keväisen ilman metsästäjäjengiä, kunhan vain on osannut ulkoilunsa ajoittaa oikeaan aikaan. Käytiin jo kevään ensimmäisellä reissulla tarkistamassa meidän ehdottomasti paras uimaranta. Matalalla kuopalla on monta kohtaa, mistä mennä uimaan. Toiseen reunaan mahtuu lapsiperheet ja toiselle puolelle toisia koirakavereita. Isompia poikia ei voisi vähempää kiinnostaa kuka muu lammella on, kunhan palloJatka lukemista ”Haasteita horisontissa?”

Vessapaperikriisi on todellinen uhka!

Saatoinpa kuulua joukkoon, joka vuosi takaperin naureskeli kaikille vessapaperin hamstraajille. Omaan päähäni silloin ei vain voinut mahtua se, että kaiken mahdollisesti tulevan tuntemattoman suurin uhka on pyyhkimättömät takapuolet. Kuitenkin karmalla on tapana kostaa, joten näin pääsi käymään tälläkin kertaa. Karvaiset jengiläiset joutuivat tällä viikolla jäädä kerhotiloihin keskenään, kun pomon täytyi käydä antamassa kokeen muodossa näyttöJatka lukemista ”Vessapaperikriisi on todellinen uhka!”

Double extreme makeover

Tällä viikolla on tapahtunut Armakselle paljon aikuistumisriittejä ja koko jengi on ottanut ensimmäiset keväiset askeleet. Pomo kaivoi kevät vaatetuksen esiin. Kuinka ihana onkaan lähteä ulos, kun ei tarvitse viritellä kaikenmaailman talvivaatetuksia aina päälle. Kaksi kolmesta karvajalmarista pääsivät turkeistaan. Oivaa metsästettiin ensimmäisenä turkin alta näkyväksi. Vaikkei Oiva hirveästi parturoinnista välitä, niin hän on yksi kaikkein hauskimmistaJatka lukemista ”Double extreme makeover”

Armaksen päivä: Tomera työmies

No niin. Nyt vihdoin saatiin pomo kiilattua pois näppäimistön päältä ja tänään tekstiä tassuttelee itseoikeutetusti Armas. Toki pomo hieman saattaa avustella oikeinkirjoituksen suhteen, mutta muuten otteet ovat Armaksen omasta kerronnasta. Pomon töissä on ollut tapana esitellä erilaisia työrooleja, niiden sisältöjä ja työntekijöitä. Tänään vuorossa onkin jengin tuoreimman jäsenen, Armaksen, vuoro esitellä oma työpäivänsä. Tuossa neJatka lukemista ”Armaksen päivä: Tomera työmies”

Voihan freudilainen kakka!

Tällä viikolla kohtasimme Armaksen kanssa yhden haasteen, joka on jokseenkin ällöttävä. Hän haluaisi ehdottomasti syödä Uskon peräröörituoreet kakat. Mieluummin vielä siten, että ne eivät ehtisi edes lumelle laskeutua. Nam. Saan pienellä voimalla pitää Armaksen hihnaa tiukalla toiseen suuntaan, jotta toisella kädellä saan kerättyä kääröt turvaan. Tämä alkoi yhtäkkiä ja halusinkin siksi kerätä kaiken mahdollisen tiedonJatka lukemista ”Voihan freudilainen kakka!”

Tuhinaa ja innostusta

Ensimmäisenä tärkein asia: Oiva saatiin onneksi kuntoon. Jaettuani tämän jumitustarinan sain monesta paikkaa kuulla, että pakkanen, lumi ja tuuli olivat tehneet tepposensa useammankin karvakaverin lihaksistoon. Ei se tietenkään vie pois sitä huonoa mieltä, mikä tuli itselle Oivasta, mutta ei ehkä niin paljoa itseä tarvinnut omasta tyhmyydestä rankaista. Tämä syyllisyys kalvoi sen verran, että se johtiJatka lukemista ”Tuhinaa ja innostusta”

Lataa…

Something went wrong. Please refresh the page and/or try again.


Seuraa blogia

Saa uudet postaukset suoraan sähköpostiisi!

<span>%d</span> bloggaajaa tykkää tästä: