Haparoivat ensiaskeleet teinimaailmassa

Silläviisiinhän siinä nyt kävi, että kevät tuli ja kevät meni.  Viikko ollut melkoista stressihaipakkaa töissä. Työpäiviä kertyi kuusi. Onneksi ensi viikolla maanantaina saa sitten lepuutella hermojaan ylimääräisen vapaapäivän avulla. Kuten aina kun työ vaatii erityistä keskittymistä ja pitkiä päiviä, niin jengiläisten kanssa se kompensoidaan sillä, että pyritään tehdä mahdollisimman mukavia ja pitkiä lenkkejä. Maanantaina jaJatka lukemista ”Haparoivat ensiaskeleet teinimaailmassa”

Napakymppi!

Murre Salmelainen: Tervetuloa taas ruudun ääreen! Se on lauantai-ilta ja Napakympin aika. Tuosta kun Kaitsu saa vielä tassuteltua viimeiset lirutukset pianollaan, niin ollaan valmiina aloittamaan. Yleisössä meillä on tänään Kolarin karvakorvat ry:n edustajat. Katsoppas Kaitsu, kun he ovat tuoneet meille pohjoisesta asti tuliaisiksi poron papanoita. Kyllä meidän nyt kelpaa! Pistäs kuule lirutellen, niin minä kerkiänJatka lukemista ”Napakymppi!”

Puolen vuoden rajapyykki saavutettu

Yllättävän nopeasti tuo pikku sintti on jo puolen vuoden ikään kasvannut. Mihin se pentuaika oikein hurahti? Ja miten sitä voikaan unohtaa, kuinka pieni se pentu oli kotiin ensimmäistä kertaa tullessaan. Tunnen oloni melkein huijatuksi: joko joku on kääntänyt kelloa kulkemaan todella paljon nopeammin tai sitten joku on tehnyt käytännön pilan ja vaihtanut pienen pennun tilalleJatka lukemista ”Puolen vuoden rajapyykki saavutettu”

Koiran omistamisen sietämätön vaikeus

Tämä viikko kuljettiin enemmän tai vähemmän Tommi Läntisen kanssa yhteismatkaa. Via dolorosa. Sitä kun ei itse osaa käyttää järkeään, vaan aina ilman ajatuksia innostuu ja ilmoittautuu halukkaaksi lisäkouluttautumiseen. Se tarkoitti sitä, että työpäiviä kertyi joka päivä kaksi: puolikas työpäivä tuli suoritettua päivällä ja toinen puolikas yöllä. Koko viikko koostui näistä: töissä olemista, töistä poispääsyn odottamista,Jatka lukemista ”Koiran omistamisen sietämätön vaikeus”

Vessapaperikriisi on todellinen uhka!

Saatoinpa kuulua joukkoon, joka vuosi takaperin naureskeli kaikille vessapaperin hamstraajille. Omaan päähäni silloin ei vain voinut mahtua se, että kaiken mahdollisesti tulevan tuntemattoman suurin uhka on pyyhkimättömät takapuolet. Kuitenkin karmalla on tapana kostaa, joten näin pääsi käymään tälläkin kertaa. Karvaiset jengiläiset joutuivat tällä viikolla jäädä kerhotiloihin keskenään, kun pomon täytyi käydä antamassa kokeen muodossa näyttöJatka lukemista ”Vessapaperikriisi on todellinen uhka!”

Tarvitaan koko jengi kasvattamaan pentu

Nyt on takana jokaisen koiranomistajan unelmaviikko. Pomo toki toivoi lomalta paluulta pehmeää laskua arkeen. Senhän kohtalo ja ylemmät voimat nähtävästi jengille soi, mutta en ehkä itse ajatellut, että sitä pehmeää tulisi taivaan täydeltä aivan niin paljon. Seuraavalla kerralla tulee olla ehkä hieman tarkempi siinä, mitä toivoo. Viikko on sisältänyt ääriolosuhteita ja niiden kanssa eläminen onJatka lukemista ”Tarvitaan koko jengi kasvattamaan pentu”

Puuha-Pete

Lunta lunta lunta. Jee. Sitä vihdoin tuli sopivasti, tai siis saa sitä tulla enemmänkin, mutta sitä on nyt sen verran riittävästi, että kura on suljettu jäätyneen maakuoren alle. Tällaista sen pitääkin olla. Kuinka hienoa onkaan mennä tiettömille ja poluttomille alueille kävelemään ja vain nauttimaan lumesta. Lumi kun on vielä kevyttä pakkastavaraa, niin ei oikein mukavammaksiJatka lukemista ”Puuha-Pete”

Niin pienen hetken Armas on lumivalkoinen

Kuraa, hiekkaa, kuraista hiekkaa, hiekkakuraa. Jee, lunta ja pakkasta. Lähdetään vauhdilla ulos metsään just nyt ja heti, kun päivänkajo kestää vielä seitsemän minuuttia ennen taas totaalista pimeyttä. Nautitaan kerrankin talvisesta maisemasta. Perhana. Täällä on kaikki ojat vielä ihan sulana ja perro ei ole perro ellei jotain mutakuoppaa löydä möyhittäväksi. Ja sitten taas, kuraa, hiekkaa, kuraa,Jatka lukemista ”Niin pienen hetken Armas on lumivalkoinen”

Sosialistumisesta jorpakkoon

Kulunut viikko on ollut täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita, ihan kirjaimellisesti. Viikon teemaksi on selkeästi noussut sosialistaminen ja sosialistuminen. Kaikki tapaamiset on tietenkin tehty pihamaalla ja karvattomat osanottajat ovat huolehtineet turvaväleistä. Onneksi karvallisten versioiden ei tällaisista asioista tarvitse huolehtia. Lauantaina kävimme tervehtimässä Armaksen kolmevuotiasta puolisiskoa, heillä on sama ihanainen äiti. Pihamaalla sammaleet vain lensivät, kunJatka lukemista ”Sosialistumisesta jorpakkoon”

Raskaan rakkaat häsäeinarit

Kuherruskuukausi tai enemminkin kuherruskaksiviikkoa on ohitse. Armas alkaa näyttää omaa luonnettaan. Periaatteessa juniorjengiläinen on erittäin kiltti. Poika on käytännössä sisäsiisti, ei pyri tuhoamaan mitään ja pienimuotoinen pahanteko on helppo saada loppumaan ja käännettyä johonkin parempaan puuhasteluun. Toisaalta taas tuo on juuri niin jääräpäinen kuin rotuun voi odottaa. Maanantaina aamupäivänä olin aloittanut normaalisti työt ja istuinJatka lukemista ”Raskaan rakkaat häsäeinarit”