Vähänks noloo!

No, ei edes oikeasti ole, mutta kunnioitetaan yhden jengiläisen yksityisyyttä hänen pyynnöstään ja kerrotaan tarinaa nimettömänä. Vaihtoehtojahan on viisi, niin kukaan ei tiedä kenestä puhutaan. Maanantaina tämä eräs kaveri nuoli vimmatusti peräpäätään. Ääni oli sellainen, että seismologisella laitoksella varauduttiin maanjäristykseen, sillä äänivärähtely sai tarkat tutkimuslaitteistot reagoimaan villisti. Onhan se hyvä, että pitää munaskuukkeleista ja muistaJatka lukemista ”Vähänks noloo!”

Haparoivat ensiaskeleet teinimaailmassa

Silläviisiinhän siinä nyt kävi, että kevät tuli ja kevät meni.  Viikko ollut melkoista stressihaipakkaa töissä. Työpäiviä kertyi kuusi. Onneksi ensi viikolla maanantaina saa sitten lepuutella hermojaan ylimääräisen vapaapäivän avulla. Kuten aina kun työ vaatii erityistä keskittymistä ja pitkiä päiviä, niin jengiläisten kanssa se kompensoidaan sillä, että pyritään tehdä mahdollisimman mukavia ja pitkiä lenkkejä. Maanantaina jaJatka lukemista ”Haparoivat ensiaskeleet teinimaailmassa”

Harrastelijoiden puuhasteluja

Metsät on sulia ja isolti osalti kuivia, joten nyt on aika tuulettaa. Kevät tuli vihdoinkin. Löytyi jopa ensimmäinen punkki-punkero, mutta ei se haittaa. Ollaan viikolla käyty ihan vaan vahingossa pitkiä lenkkejä. Ovesta ulos astuessa on ajatuksena ollut pieni päivälenkki, mutta jostain syystä metsät oikein kuiskuttelevat tutkimaan vielä itseään. Tämä on tuttu ilmiö, kun ostaa uudetJatka lukemista ”Harrastelijoiden puuhasteluja”

Puolen vuoden rajapyykki saavutettu

Yllättävän nopeasti tuo pikku sintti on jo puolen vuoden ikään kasvannut. Mihin se pentuaika oikein hurahti? Ja miten sitä voikaan unohtaa, kuinka pieni se pentu oli kotiin ensimmäistä kertaa tullessaan. Tunnen oloni melkein huijatuksi: joko joku on kääntänyt kelloa kulkemaan todella paljon nopeammin tai sitten joku on tehnyt käytännön pilan ja vaihtanut pienen pennun tilalleJatka lukemista ”Puolen vuoden rajapyykki saavutettu”

Koiran omistamisen sietämätön vaikeus

Tämä viikko kuljettiin enemmän tai vähemmän Tommi Läntisen kanssa yhteismatkaa. Via dolorosa. Sitä kun ei itse osaa käyttää järkeään, vaan aina ilman ajatuksia innostuu ja ilmoittautuu halukkaaksi lisäkouluttautumiseen. Se tarkoitti sitä, että työpäiviä kertyi joka päivä kaksi: puolikas työpäivä tuli suoritettua päivällä ja toinen puolikas yöllä. Koko viikko koostui näistä: töissä olemista, töistä poispääsyn odottamista,Jatka lukemista ”Koiran omistamisen sietämätön vaikeus”

Oispa kevät!

Lomaviikko takana. Suunnitelmissa oli ulkoilla ja lenkkeillä tehokkaasti, nukkua pitkään ja vain olla. Tässä kirjoitus yhdestä nimettömästä iltapäivästä kuvastamaan yleisesti ottaen koko viikon tunnelmaa. Lenkille pitäisi lähteä. Mitäs tässä on vaihtoehtona? Pyörätietä tai tien reunaa pitkin lenkille. Nääh, ollaan tehty sitä jo ihan tarpeeksi. Lisäksi siellä on inhottavaa jäätä alla, joten saa jännittää omituisia lihaksiaJatka lukemista ”Oispa kevät!”

Vessapaperikriisi on todellinen uhka!

Saatoinpa kuulua joukkoon, joka vuosi takaperin naureskeli kaikille vessapaperin hamstraajille. Omaan päähäni silloin ei vain voinut mahtua se, että kaiken mahdollisesti tulevan tuntemattoman suurin uhka on pyyhkimättömät takapuolet. Kuitenkin karmalla on tapana kostaa, joten näin pääsi käymään tälläkin kertaa. Karvaiset jengiläiset joutuivat tällä viikolla jäädä kerhotiloihin keskenään, kun pomon täytyi käydä antamassa kokeen muodossa näyttöJatka lukemista ”Vessapaperikriisi on todellinen uhka!”

Armaksen päivä: Tomera työmies

No niin. Nyt vihdoin saatiin pomo kiilattua pois näppäimistön päältä ja tänään tekstiä tassuttelee itseoikeutetusti Armas. Toki pomo hieman saattaa avustella oikeinkirjoituksen suhteen, mutta muuten otteet ovat Armaksen omasta kerronnasta. Pomon töissä on ollut tapana esitellä erilaisia työrooleja, niiden sisältöjä ja työntekijöitä. Tänään vuorossa onkin jengin tuoreimman jäsenen, Armaksen, vuoro esitellä oma työpäivänsä. Tuossa neJatka lukemista ”Armaksen päivä: Tomera työmies”

Voihan freudilainen kakka!

Tällä viikolla kohtasimme Armaksen kanssa yhden haasteen, joka on jokseenkin ällöttävä. Hän haluaisi ehdottomasti syödä Uskon peräröörituoreet kakat. Mieluummin vielä siten, että ne eivät ehtisi edes lumelle laskeutua. Nam. Saan pienellä voimalla pitää Armaksen hihnaa tiukalla toiseen suuntaan, jotta toisella kädellä saan kerättyä kääröt turvaan. Tämä alkoi yhtäkkiä ja halusinkin siksi kerätä kaiken mahdollisen tiedonJatka lukemista ”Voihan freudilainen kakka!”

Tuhinaa ja innostusta

Ensimmäisenä tärkein asia: Oiva saatiin onneksi kuntoon. Jaettuani tämän jumitustarinan sain monesta paikkaa kuulla, että pakkanen, lumi ja tuuli olivat tehneet tepposensa useammankin karvakaverin lihaksistoon. Ei se tietenkään vie pois sitä huonoa mieltä, mikä tuli itselle Oivasta, mutta ei ehkä niin paljoa itseä tarvinnut omasta tyhmyydestä rankaista. Tämä syyllisyys kalvoi sen verran, että se johtiJatka lukemista ”Tuhinaa ja innostusta”