Tuhinaa ja innostusta

Ensimmäisenä tärkein asia: Oiva saatiin onneksi kuntoon. Jaettuani tämän jumitustarinan sain monesta paikkaa kuulla, että pakkanen, lumi ja tuuli olivat tehneet tepposensa useammankin karvakaverin lihaksistoon. Ei se tietenkään vie pois sitä huonoa mieltä, mikä tuli itselle Oivasta, mutta ei ehkä niin paljoa itseä tarvinnut omasta tyhmyydestä rankaista. Tämä syyllisyys kalvoi sen verran, että se johtiJatka lukemista ”Tuhinaa ja innostusta”

Sosialistumisesta jorpakkoon

Kulunut viikko on ollut täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita, ihan kirjaimellisesti. Viikon teemaksi on selkeästi noussut sosialistaminen ja sosialistuminen. Kaikki tapaamiset on tietenkin tehty pihamaalla ja karvattomat osanottajat ovat huolehtineet turvaväleistä. Onneksi karvallisten versioiden ei tällaisista asioista tarvitse huolehtia. Lauantaina kävimme tervehtimässä Armaksen kolmevuotiasta puolisiskoa, heillä on sama ihanainen äiti. Pihamaalla sammaleet vain lensivät, kunJatka lukemista ”Sosialistumisesta jorpakkoon”

Raskaan rakkaat häsäeinarit

Kuherruskuukausi tai enemminkin kuherruskaksiviikkoa on ohitse. Armas alkaa näyttää omaa luonnettaan. Periaatteessa juniorjengiläinen on erittäin kiltti. Poika on käytännössä sisäsiisti, ei pyri tuhoamaan mitään ja pienimuotoinen pahanteko on helppo saada loppumaan ja käännettyä johonkin parempaan puuhasteluun. Toisaalta taas tuo on juuri niin jääräpäinen kuin rotuun voi odottaa. Maanantaina aamupäivänä olin aloittanut normaalisti työt ja istuinJatka lukemista ”Raskaan rakkaat häsäeinarit”

Koiranomistaja, minäkö?

Jengielämän virta on löytänyt uuden uomansa ja arki uuden jengiläisen kanssa alkaa tuntua helpommalta. Päivien kulku on aktiivisempaa kuin aikaisemmin, eikä tämä ole mitenkään negatiivinen muutos. Oiva suorittaa pennun kasvattamista vetoleikein, Usko rentoutuu jo huomattavasti enemmän, toki tarvittaessa komentaa, jos meno ihan mahdottomaksi yltyy. Pihalla Armas tuntuu saaneen isommilta jo ihan koirankaltaisen kohtelun. Kaikki kolmeJatka lukemista ”Koiranomistaja, minäkö?”

Hän on täällä!

Pitkän odotuksen jälkeen Armas Yrmyläinen sai vapautuspaperit kasvatusyksiköstään ja hänet saatettiin siirtää jatkokasvatusta varten jengin harjoittelijajäseneksi. Hänet on todettu henkisiltä ja fyysisiltä ominaisuuksiltaan kykeneväiseksi ottamaan tämä haaste vastaan. Armas oli selkeästi suunnitellut jengin kerhotiloihin saapumisen etukäteen. Pikku nuorisorikollinen halusi näyttää olleensa suurin kunkku kasvatusyksikössä, eikä sitä mainetta sietänyt menettää, vaikka lähtö suureen maailman olikin nytJatka lukemista ”Hän on täällä!”

Kohti uutta

Olen usein miettinyt blogin kirjoittamista, mutta oikeaa ajankohtaa tai selkeää aihepiiriä ei ole aiemmin eteeni tullut. Nyt elämässä alkaa uusi vaihe, jota mielelläni jaan muillekin. Jengimme saa uuden jäsenen! Koiran, koiranpennun saatika kolmen koiran kanssa eläminen ei ole aina ruusuilla tanssimista, mutta se on kuitenkin palkitsevaa. En näistä jengin Pomona vietetyistä päivistä luopuisi ainoastakaan. PolttoaineenaJatka lukemista ”Kohti uutta”