Vuosipäivä!

Syksyn viiletessä ollaan keskitytty kirpeisiin aamulenkkeihin ja parin viikon päässä siintäviin kahteen juhlapäivään. Kuitenkin eräs vuosipäivä meinasi jäädä huomaamatta. Onneksi kuukkelin valokuvat aina muistuttelee vuosien takaa tapahtuneisiin tapahtumiin. Viikolla nousi kolmen vuoden takainen muisto Uskosta parturoituna. Tuolloin tämä mieleltään ikipentu oli löytänyt aivan ihastuttavan takiaispensaan ja kierinyt siellä sydämensä kyllyydestä. Takiaisia oli niin paljon jokaJatka lukemista ”Vuosipäivä!”

Terapeuttikerhotila Perrojengi Oy

Perrojengi teki uuden aluevaltauksen ja terapeutit on nyt päästetty valloilleen. Lanseerasimme palvelun viikolla ja viikonloppuna meillä oli jo ensimmäinen asiakas. Hän antoi palvelulle täydet viisi tassua. Ja vaikka hän nyt sattui olemaan karvaton eno, niin silti tämä arvio on melkoisen luotettava. Lue lisää toiminnastamme! Tarjolla on toiminnallista kognitiivista terapiaa. Lähtökohtamme on luonnon läheisyys ja sieltäJatka lukemista ”Terapeuttikerhotila Perrojengi Oy”

Lenkki, lenkki, köh!

Kisoja, ulkoilua ja rentoutumista. Just sellaista, mistä parhaat lomat on tehty. Pari uutta reittiä käytiin kokeilemassa. Kiivettiin ihan oikean vuoren päälle. Eikös se oikea vuori ole, jos paikan nimi sellainen on. Hauskaa kiipeämistä ja laskeutumista koko matka. Vielä joskus muistan sen, että jotain aamupalaa kannattaisi itse kunkin syödä ennen parin tunnin lenkille lähtöä. Metsässä liikkuessaJatka lukemista ”Lenkki, lenkki, köh!”

Loma, loma, loma!

Koko viikon sekä karvaiset että karvattomat jengiläiset joutuivat vielä yötä myöden olla opiskelijoina kurssilla. Karvaton pomo jaksoi kutakuinkin kaikki päivät (ainakin jos pomon pomo kysyy, niin kerrotaan näin), Usko ja Oiva ensimmäiset kaksi ja Armas yhden enemmän. Lopulta karvaiset versiot luovuttivat ja aloittivat syvän unen työhuoneessa. Armas oli toki sitä mieltä, että vaikka petiin päästiinJatka lukemista ”Loma, loma, loma!”

Helteen huijausta ja hengenvaara

Okei. Ehkä hengenvaara on dramaattinen klikkiotsikko, mutta huonolla tuurilla lopputulos olisi voinut olla kurjaakin kurjempi. Aloitetaan kuitenkin tarina kronologisesti, jolloin aloitamme hellesään huijauksesta ja päädytään ikävään tilanteeseen päivän edetessä. Olin katsonut sääennusteet ja ne uhkasivat tuskaista kuumuutta niin kauaksi aikaa kun ennusteita vain voitiin tehdä. Hermo meni. Karvaperrot ovat onneksi kuitenkin tyytyneet kohtaloonsa ja varhaisenJatka lukemista ”Helteen huijausta ja hengenvaara”

PR-hommia

Puut ovat puhjenneet täyteen kukoistukseen sekä lehtien että siitepölyn osalta. Näyttää kesältä, mutta lämpötilat ovat hieman hillinneet uusia pallopioneerien kertausharjoituksia järvessä. Pioneerit ovat kuitenkin pitäneet kunniallisesti yllä pallopioneereille tärkeää niin sanottua vesituntumaa. Tarkkaavaiset ja työtehtäväänsä vihkiytyneet perrolaiset eivät jätä yhtään vesilähdettä tutkimatta, oli kyseessä sitten oja tai suonsilmä, josta pomo joutuu välillä sankareita käydä PekkaJatka lukemista ”PR-hommia”

Vähänks noloo!

No, ei edes oikeasti ole, mutta kunnioitetaan yhden jengiläisen yksityisyyttä hänen pyynnöstään ja kerrotaan tarinaa nimettömänä. Vaihtoehtojahan on viisi, niin kukaan ei tiedä kenestä puhutaan. Maanantaina tämä eräs kaveri nuoli vimmatusti peräpäätään. Ääni oli sellainen, että seismologisella laitoksella varauduttiin maanjäristykseen, sillä äänivärähtely sai tarkat tutkimuslaitteistot reagoimaan villisti. Onhan se hyvä, että pitää munaskuukkeleista ja muistaJatka lukemista ”Vähänks noloo!”

Haparoivat ensiaskeleet teinimaailmassa

Silläviisiinhän siinä nyt kävi, että kevät tuli ja kevät meni.  Viikko ollut melkoista stressihaipakkaa töissä. Työpäiviä kertyi kuusi. Onneksi ensi viikolla maanantaina saa sitten lepuutella hermojaan ylimääräisen vapaapäivän avulla. Kuten aina kun työ vaatii erityistä keskittymistä ja pitkiä päiviä, niin jengiläisten kanssa se kompensoidaan sillä, että pyritään tehdä mahdollisimman mukavia ja pitkiä lenkkejä. Maanantaina jaJatka lukemista ”Haparoivat ensiaskeleet teinimaailmassa”

Puolen vuoden rajapyykki saavutettu

Yllättävän nopeasti tuo pikku sintti on jo puolen vuoden ikään kasvannut. Mihin se pentuaika oikein hurahti? Ja miten sitä voikaan unohtaa, kuinka pieni se pentu oli kotiin ensimmäistä kertaa tullessaan. Tunnen oloni melkein huijatuksi: joko joku on kääntänyt kelloa kulkemaan todella paljon nopeammin tai sitten joku on tehnyt käytännön pilan ja vaihtanut pienen pennun tilalleJatka lukemista ”Puolen vuoden rajapyykki saavutettu”