Perroparty!

Tällä viikolla otettiin taas yksi askel kohti aikuisuutta. Montaa askelta ei enää ole jäljellä tämän jälkeen. Yllättävän nopeasti vuosi menee ja on välillä vaikeuksia muistaa, että Armas on vielä viettämässä kokelasvuottaan. Vaikkakin, jos nyt peitän Armaksen korvat, ettei kuule, niin kyllä alkaa näyttää siltä että kaverista voidaan leipoa ihan virallinen jengiläinen. Mutta siis tällä kertaaJatka lukemista ”Perroparty!”

Hyvää äitienpäivää!

Viikko vierähti ja aamulenkillä kirjoitusta pohtiessani koin luovan lukon. Koetin pinnistellen pohdiskella, että olemmeko tehneet tällä viikolla mitään mielenkiintoista tai erityistä. Tulin lopulta tulokseen, että emmehän me minään viikkona tee mitään erityisen mielenkiintoista tai ihmeellistä. Me elämme vain jengin arkea ja se on tässä kirjoitellessa ollut se tarkoituksenakin. Taltioida niitä arjen hetkiä, joita tällä hetkelläJatka lukemista ”Hyvää äitienpäivää!”

Vähänks noloo!

No, ei edes oikeasti ole, mutta kunnioitetaan yhden jengiläisen yksityisyyttä hänen pyynnöstään ja kerrotaan tarinaa nimettömänä. Vaihtoehtojahan on viisi, niin kukaan ei tiedä kenestä puhutaan. Maanantaina tämä eräs kaveri nuoli vimmatusti peräpäätään. Ääni oli sellainen, että seismologisella laitoksella varauduttiin maanjäristykseen, sillä äänivärähtely sai tarkat tutkimuslaitteistot reagoimaan villisti. Onhan se hyvä, että pitää munaskuukkeleista ja muistaJatka lukemista ”Vähänks noloo!”

Harrastelijoiden puuhasteluja

Metsät on sulia ja isolti osalti kuivia, joten nyt on aika tuulettaa. Kevät tuli vihdoinkin. Löytyi jopa ensimmäinen punkki-punkero, mutta ei se haittaa. Ollaan viikolla käyty ihan vaan vahingossa pitkiä lenkkejä. Ovesta ulos astuessa on ajatuksena ollut pieni päivälenkki, mutta jostain syystä metsät oikein kuiskuttelevat tutkimaan vielä itseään. Tämä on tuttu ilmiö, kun ostaa uudetJatka lukemista ”Harrastelijoiden puuhasteluja”

Napakymppi!

Murre Salmelainen: Tervetuloa taas ruudun ääreen! Se on lauantai-ilta ja Napakympin aika. Tuosta kun Kaitsu saa vielä tassuteltua viimeiset lirutukset pianollaan, niin ollaan valmiina aloittamaan. Yleisössä meillä on tänään Kolarin karvakorvat ry:n edustajat. Katsoppas Kaitsu, kun he ovat tuoneet meille pohjoisesta asti tuliaisiksi poron papanoita. Kyllä meidän nyt kelpaa! Pistäs kuule lirutellen, niin minä kerkiänJatka lukemista ”Napakymppi!”

Oispa kevät!

Lomaviikko takana. Suunnitelmissa oli ulkoilla ja lenkkeillä tehokkaasti, nukkua pitkään ja vain olla. Tässä kirjoitus yhdestä nimettömästä iltapäivästä kuvastamaan yleisesti ottaen koko viikon tunnelmaa. Lenkille pitäisi lähteä. Mitäs tässä on vaihtoehtona? Pyörätietä tai tien reunaa pitkin lenkille. Nääh, ollaan tehty sitä jo ihan tarpeeksi. Lisäksi siellä on inhottavaa jäätä alla, joten saa jännittää omituisia lihaksiaJatka lukemista ”Oispa kevät!”

Haasteita horisontissa?

Ilmat ovat hellineet sopivasti raikkaan keväisen ilman metsästäjäjengiä, kunhan vain on osannut ulkoilunsa ajoittaa oikeaan aikaan. Käytiin jo kevään ensimmäisellä reissulla tarkistamassa meidän ehdottomasti paras uimaranta. Matalalla kuopalla on monta kohtaa, mistä mennä uimaan. Toiseen reunaan mahtuu lapsiperheet ja toiselle puolelle toisia koirakavereita. Isompia poikia ei voisi vähempää kiinnostaa kuka muu lammella on, kunhan palloJatka lukemista ”Haasteita horisontissa?”

Voihan freudilainen kakka!

Tällä viikolla kohtasimme Armaksen kanssa yhden haasteen, joka on jokseenkin ällöttävä. Hän haluaisi ehdottomasti syödä Uskon peräröörituoreet kakat. Mieluummin vielä siten, että ne eivät ehtisi edes lumelle laskeutua. Nam. Saan pienellä voimalla pitää Armaksen hihnaa tiukalla toiseen suuntaan, jotta toisella kädellä saan kerättyä kääröt turvaan. Tämä alkoi yhtäkkiä ja halusinkin siksi kerätä kaiken mahdollisen tiedonJatka lukemista ”Voihan freudilainen kakka!”

Tuhinaa ja innostusta

Ensimmäisenä tärkein asia: Oiva saatiin onneksi kuntoon. Jaettuani tämän jumitustarinan sain monesta paikkaa kuulla, että pakkanen, lumi ja tuuli olivat tehneet tepposensa useammankin karvakaverin lihaksistoon. Ei se tietenkään vie pois sitä huonoa mieltä, mikä tuli itselle Oivasta, mutta ei ehkä niin paljoa itseä tarvinnut omasta tyhmyydestä rankaista. Tämä syyllisyys kalvoi sen verran, että se johtiJatka lukemista ”Tuhinaa ja innostusta”

Harmaita pilviä

Kulunut viikko on pitänyt sisällään paljon hyvää, mutta lopulta tunnelma kuitenkin tästä jää hieman alavireiseksi. Kokeilen kuitenkin taiteilla tästä sellaisen sämpylämallisen kirjoituksen, jonkalaista viljeltiin runsaasti varsinkin kriisinhallinnan opinnoissani. Itse pidin sitä tapaa omaan suuhuni sopimattomana, sillä negatiivisen asian kääriminen positiiviseen kuoreen ei tee siitä negatiivisesta yhtään parempaa. Katsotaan, jos tämän kirjoituksen myötä kuitenkin edellisen lauseeniJatka lukemista ”Harmaita pilviä”