Harmaita pilviä

Kulunut viikko on pitänyt sisällään paljon hyvää, mutta lopulta tunnelma kuitenkin tästä jää hieman alavireiseksi. Kokeilen kuitenkin taiteilla tästä sellaisen sämpylämallisen kirjoituksen, jonkalaista viljeltiin runsaasti varsinkin kriisinhallinnan opinnoissani. Itse pidin sitä tapaa omaan suuhuni sopimattomana, sillä negatiivisen asian kääriminen positiiviseen kuoreen ei tee siitä negatiivisesta yhtään parempaa. Katsotaan, jos tämän kirjoituksen myötä kuitenkin edellisen lauseeniJatka lukemista ”Harmaita pilviä”

Puuha-Pete

Lunta lunta lunta. Jee. Sitä vihdoin tuli sopivasti, tai siis saa sitä tulla enemmänkin, mutta sitä on nyt sen verran riittävästi, että kura on suljettu jäätyneen maakuoren alle. Tällaista sen pitääkin olla. Kuinka hienoa onkaan mennä tiettömille ja poluttomille alueille kävelemään ja vain nauttimaan lumesta. Lumi kun on vielä kevyttä pakkastavaraa, niin ei oikein mukavammaksiJatka lukemista ”Puuha-Pete”

Saksihammas Edward

Uusi vuosi on vastaanotettu paukuin ja pamauksin. Jengi vietti aaton jengin kerhotilojen bunkkerissa rullia nautiskellen. Pomo söi rullaa kanalla ja aurajuustolla, pojat söivät rullaa kanalla ja puristeluulla. Illan suurimmat ja vaarallisimmat paukut olivat niin sanottuja hiljaisia tappajia, joita Usko ja Armas päästelivät kilpaa, eivätkä ulkoa kuuluvat paukaukset onneksi häirinneet elämää. Muutaman kerran ulkoa kuuluvan paukuttelunJatka lukemista ”Saksihammas Edward”

Niin pienen hetken Armas on lumivalkoinen

Kuraa, hiekkaa, kuraista hiekkaa, hiekkakuraa. Jee, lunta ja pakkasta. Lähdetään vauhdilla ulos metsään just nyt ja heti, kun päivänkajo kestää vielä seitsemän minuuttia ennen taas totaalista pimeyttä. Nautitaan kerrankin talvisesta maisemasta. Perhana. Täällä on kaikki ojat vielä ihan sulana ja perro ei ole perro ellei jotain mutakuoppaa löydä möyhittäväksi. Ja sitten taas, kuraa, hiekkaa, kuraa,Jatka lukemista ”Niin pienen hetken Armas on lumivalkoinen”

Sosialistumisesta jorpakkoon

Kulunut viikko on ollut täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita, ihan kirjaimellisesti. Viikon teemaksi on selkeästi noussut sosialistaminen ja sosialistuminen. Kaikki tapaamiset on tietenkin tehty pihamaalla ja karvattomat osanottajat ovat huolehtineet turvaväleistä. Onneksi karvallisten versioiden ei tällaisista asioista tarvitse huolehtia. Lauantaina kävimme tervehtimässä Armaksen kolmevuotiasta puolisiskoa, heillä on sama ihanainen äiti. Pihamaalla sammaleet vain lensivät, kunJatka lukemista ”Sosialistumisesta jorpakkoon”

Koiranomistaja, minäkö?

Jengielämän virta on löytänyt uuden uomansa ja arki uuden jengiläisen kanssa alkaa tuntua helpommalta. Päivien kulku on aktiivisempaa kuin aikaisemmin, eikä tämä ole mitenkään negatiivinen muutos. Oiva suorittaa pennun kasvattamista vetoleikein, Usko rentoutuu jo huomattavasti enemmän, toki tarvittaessa komentaa, jos meno ihan mahdottomaksi yltyy. Pihalla Armas tuntuu saaneen isommilta jo ihan koirankaltaisen kohtelun. Kaikki kolmeJatka lukemista ”Koiranomistaja, minäkö?”

Käskyjä!

Koiranpennun uusille pomoille painotetaan peruskäskyjen opettamisen tärkeydestä. Ensimmäisten viikkojen ja kuukausien aikana annettu panos kantaa positiivisessa mielessä läpi koko koiran elämän. Koulutustarve riippuu koiran persoonallisuudesta ja rodun tyypillisestä luonteesta sekä pomon haluista, mitä koiran haluaa osaavan. Meidän jengin filosofisena perustana toimii ajatus: Ei sen ihan pilkulleen tarvi mennä, riittää että kaikilla on jengissä hyvä jaJatka lukemista ”Käskyjä!”